lauantai 25. helmikuuta 2017

Synttäreitä, rugbyä ja Cork

On taas ehtinyt tovi vierähtää edellisestä postauksesta. Se sama arki on jatkunut täällä edelleen, ja olen jopa saanut ensimmäisen isomman projektityön palautettua. Meidän piti tehdä ruoka- ja liikuntapäiväkirja (siis tehdä, eikä kopsata mistään netistä), antaa se jollekin urheilijalle ja sitten analysoida se ja antaa suosituksia ruokavalion muuttamiseksi. Samanlainen projekti on ollut Suomessakin, mutta täällä proffa vaati paljon tarkempaa analyysiä siitä, miten syömisten ajoitus ja makroravinnejakauma on onnistunut suhteessa treeniin. Periaatteessa tuttua asiaa, mutta opettavaista, kun asioita katsotaan vähän eri perspektiivistä kuin mihin on tottunut. Muitakin pienempiä tehtäviä on tullut jo palautettua, mutta se kandi sen sijaan odottelee edelleen sitä viimeistä silausta.. 

Kävipä tuossa myös niin, että oma ikämittari pyörähti taas vuodella eteenpäin. Sain näitä uusilta ystäviltäni aivan ihanan lahjan:


Olivat ihan itse tehneet tuo "kortin". Olen otettu. <3 

Synttäreitä vietin opiskelemalla, harjoittelemalla rasvaprosentin mittausta ihopoimumittarilla ja katsomalla rugbyä. Mitään en kyseisestä lajista ymmärrä, mutta ihan hauskaa se oli silti. :D Kyllä mä jossain vaiheessa peliä sitten tajusin, mistä niitä pisteitä tulee. :p 


En tiennyt, että rugby on kontaktilaji sanan varsinaisessa merkityksessä. Nyt tiedän. 


Pelinkatseluseuralaiseni.

Tänään lauantaina oltiin Corkissa. Ensin suuntasimme Blarney Castleen. Se osoittautuikin ihan näkemisen arvoiseksi paikaksi. Alla kuvia linnan pihalta ja itse linnasta.

Joku luola linnan pihalla.

Se sama luola ulkoa.








Otin selfien! En oikeasti harrasta näitä (kuten kuvanlaadusta ehkä huomaa :D).

Tervetuloa kylään. :D



Blarney Castlen jälkeen suuntasimme kaupungin keskustaan, jossa vietimme noin viisi tuntia. Siinä ajassa ehti tutustua kaupunkiin ihan sopivasti. Ei oikeastaan tehty mitään ihmeellistä, kunhan pyörittiin ja katseltiin, mitä eteen tuli. 

Corkia halkoo kaksi jokea. 





Täällä katedraalissa käytiin.

Tämä oli aika sympaattinen kauppa! Siellä myytiin käsintehtyjä saippuoita. Irlantilaiset harrastavat näitä palasaippuoita, joten varmaan ihan hyvä bisnes tämä.

Starttaan alkavan viikon vähän pelonsekaisin fiiliksin. :D Täällä on jokavuotinen "charity week", joka kuulemma tarkoittaa sitä, että paikalliset opiskelijat juhlivat koko viikon putkeen, ja opettajat tietävät, että luennoilla ei juuri käy porukkaa. Täällä on kaikenlaisia kisoja (mm. kurkunsyöntikisa siitä kilteimmästä päästä mainitakseni), johon en ajatellut osallistua. Lisäksi kaikki vierailut ovat kiellettyjä, eli tänne meidän kylään pääsee vaan opiskelijakorttia näyttämällä, sillä campus security kuulemma päivystää 24/7. Kuulostaa ehkä vähän hurjalta, mutta toivon, että ne irlantilaisetkin sentään nukkuvat joskus ja jos kerran meinaavat juhlia kaikki päivät, niin voisivat sitten nukkua yöt ja antaa muidenkin nukkua siinä samalla. Katsotaan, miten käy!

tiistai 14. helmikuuta 2017

Arkea

Olen nyt viettänyt täällä vajaan neljä viikkoa, ja tuntuu, että arki alkaa astumaan kuvioihin. Enää jokainen päivä ei ole täysin uudenlainen, vaan nykyään jo vähän tietää, mitä odottaa, ja rutiineja alkaa muodostua. Ihmiset ja luennoitsijat alkavat käydä tutuiksi, löydän useimmiten paikkaan, jonne olen menossa ja tiedän, mitä ostaa ruokakaupasta (täältä ei saa niitä Suomesta tuttuja tuotteita, ja aluksi kauppareissuun meni ikuisuus, kun piti miettiä, mitä ostaa). 

Arjen astuttua kuvioihin myös se tietynlainen alkuhuuma alkaa olla poissa. Jos käytetään vertauskuvia, niin voisin verrata tätä parisuhteen muodostamiseen (:D). Sen alkuhuuman jälkeen kun tulee vaihe, jossa huomaa, että toisessa on sittenkin jotain vikojakin, eikä se olekaan pelkästään täydellinen. Jotain sellaista olen huomaavinani tässäkin. Meissä kaikissa. Aletaan tosiaan olla sen verran tuttuja toisille, että se alun vieraskoreus on poissa. Pääasiassa se on hyvä asia, ja tykkään edelleen kaikista täällä tapaamistani tyypeistä kovasti! Mut toisaalta sillä on myös jotain kääntöpuolia. Tiedättekö, ne kämppiksen tiskit tiskialtaassa ärsyttää, eikä kaikilla muutenkaan voi aina olla se paras päivä. Tätä ei nyt kuitenkaan saa käsittää väärin. Tämä on varmasti ihan luonnollinen vaihe, eikä meillä tosiaan mitään riitoja täällä ole ollut. Ja sehän on vaan mukavaa, että pystyy olla kotona omana itsenään. Koitan siis kai vaan sanoa, että se "kuherruskuukausi" tämän Irlannin reissun kanssa alkaa olla ohi, ja arki ylä- ja alamäkineen on astunut kuvioihin. :)

Koska jokainen päivä ei ole enää niin jännä ja ihmeellinen, ei mulla myöskään ole mitään kovin jännää kerrottavaa tänne. :p Edellisen tekstin jälkeen olen mm. käynyt sellaisessa jokalauantaisessa milk market -jutussa katselemassa (en lopulta ostanut mitään), katsonut elokuvaa kämppisten kanssa, käynyt parissa jumpassa, tehnyt koulujuttuja, istunut luennoilla ja kirjoittanut kandia (ahdistus) sekä käynyt juhlimassa (!). Kyllä, taas. Johan mä kerran aikaisemminkin kävin. Se tarkoittaa sitä, että olen juhlinut täällä ollessa varmaan enemmän kuin edellisenä kahtena vuotena yhteensä. :D Pitäiskö tästä olla huolissaan? :D 

Seuraava ei ehkä kiinnosta ketään muuta kuin liikuntaa/uintia harrastavia tyyppejä, mutta kerronpa kuitenkin. Tänään kävin ekaa kertaa ohjatulla vesijuoksutunnilla (koska mun jalka on mitä on, eikä sillä voi juosta (tai kävellä...) maalla). Oon pitkittänyt sitä, koska jossain vaiheessa Suomessa opin lähestulkoon inhoamaan uimahalleja, kun sinne veteen meno on aina niin ärsyttävää, kun on kylmä. :D Eikä se vesijuoksu (tai uinti) muutenkaan ole mitään maailman ihaninta puuhaa mun mielestä. Ja siis jossain vaiheessa kävin hyvin ahkerastikin uimahallilla, mutta nyt viimeaikoina se on jäänyt todella vähiin. Niinpä yllätys oli melkoinen, kun täällä uimahallissa olikin lämmin! Jee! :D Oikeasti, en ole ikinä Suomessa käynyt noin lämpimässä uimahallissa (ja olen käynyt aika monessa..). Se, mikä oli "vähän" ällöä, oli se, että suihkut olivat altaan reunalla, mikä tarkoitti sitä, että siellä siis todellakin käytiin uimapuku päällä. Ja se taas mun mielessä tarkoittaa sitä, että altaaseen menevät ihmiset eivät ole niin puhtaita. Lisäksi vesijuoksuun tulleet ihmiset eivät kastelleet hiuksia, mikä Suomessa on ehdottomasti kielletty ainakin kaikissa halleissa, jossa olen käynyt. Kuten toki se uikkarit päällä suihkussa käyminen siis. Hygieniasyistä molemmat. No täällä ei kyllä muutenkaan olla niin tarkkoja noissa hygieniajutuissa kuin Suomessa (se on aina iloinen yllätys, jos jossain yleisessä vessassa sattuu olemaan saippuaa ja jotakin, johon kädet voi kuivata), että ehkäpä tuo ei niin yllätä. :D

Olen miettinyt, etten ehkä kauheasti matkustele Irlannin ulkopuolelle täällä ollessani. Kämppikseni ja monet muut amerikkalaiset ovat suunnitelleet kovasti reissuja, koska haluavat nähdä Eurooppaa mahdollisimman paljon. En itsekään ole juuri matkustellut eli nähtävää riittäisi kyllä mullakin. Toisaalta mietin, että ehtiihän sitä myöhemmminkin, jos on halua. Noilla amerikkalaisilla se on vähän eri juttu, kun niillä on pidempi (ja huomattavasti kalliimpi) matka tänne Eurooppaan. Itse en vaan oikein jaksa innostua siitä ideasta, että viettäisin jokaisen viikonlopun eri kaupungissa jossain hostellissa. Ensinnäkään se ei ole ihan ilmasta, vaikka tosi halpaa toki onkin. Ja toiseksi sellaiset viikonloput voivat olla aika väsyttäviä aikaisten/myöhäisten lentojen, aikaerojen ym. takia. Vielä en ole varannut yhtään reissua, enkä ajatellut varatakaan ihan heti. Katselen sitten myöhemmin keväällä, mihin tekee mieli. (Ja mitä jalka on mieltä kävelemisestä.)

Tässä vielä muutama viime aikoina otettu kännykkäräpsy.

Tuolla oltiin perjantaina.

Milk marketin tarjoiluja

Tämä tyttö osasi soittaa!

Lisää milk marketin tarjoiluja.
 Kivaa loppuviikkoa kaikille, jotka tänne eksyvät! :)

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Vieras Suomesta ja muuta asiaa

Pikaiset kuulumiset tähän väliin! Sain viime viikonlopuksi vieraan Suomesta, kun eräs ystävä tuli kylään. Kävimme lauantaina Galwayssa, joka osoittautui ihan mukavaksi kaupungiksi. Tosin yksi päivä riitti varsin hyvin kaupungin näkemiseen. Alla muutama kuva tuolta reissulta.

Tämä teepaikka oli ihana!



No se nyt vaan ansaitsi monta kuvaa.


Jonkun kahvilan edessä oli tämä kyltti. :D

Kirkon katto. 

Sunnuntaina pysyttelimme ihan täällä Limerickissä ja kävimme katsomassa kaupungissa olevan linnan (King John's Castle) ja museon (Hunt museum). Noihin se päivä sitten melkein menikin. Pikaisesti käytiin myös pyörimässä kampuksella. Alla lisää kuvia.


Hunt Museumin edestä.

Museosta.

Tämäkin.

Ja tämä.

King John's Castle

Linnan sisältä.

Linnassa oli selitetty Limerickin historiaa hyvinkin yksityiskohtaisesti. 

Alan pikkuhiljaa kotiutua tänne. Jotenkin on niin ristiriitaiset fiilikset, kun samaan aikaan ikävöin koiria ja toisaalta ajattelen, että "apua enää reilu kolme kuukautta jäljellä!". Tuntuu, että kolme kuukautta on niin lyhyt aika, etten ehdi mitenkään tehdä ja kokea kaikkea mitä haluaisin. Toisaalta taas odotan, että pääsen Suomeen ja näen koirat (toki ikävöin ihmisiäkin, mutta niille voi sentään soitella). Ja toisaalta taas olen helpottunut, että mulla on nyt hiukan aikaa parannella tuota kipeää jalkaa (josta en nyt jaksa valittaa, vaikka aihetta olisi), kun ei ole koiria ulkoilutettavana. Tämä on myös toisaalta aika vapauttavaa, kun ei oikeastaan ole kiire mihinkään. Paitsi mun pään sisällä on aina kiire, mut noin niinku oikeasti ei ole kiire. ;) Kotona sitä on niin hirveästi kaikkea hommaa ja vähintään pitää kiirehtiä kotiin koirien luo, joten tää leppoisampi elämä maistuu ihan mukavalta välillä. Tässä eräänä päivänä seisoin kassajonossa, joka ei edennyt mihinkään, kun kassalla oli joku ongelma jonkun tuotteen kanssa. Seisottiin siinä vaikka miten pitkään, eikä kukaan vaikuttanut siltä, että hermostuisi. Suomessa tuollainen ärsyttäisi paljon ja ketuttaisi seisoa siinä pysähtyneessä jonossa. Oli kiva huomata, että nyt en oikeastaan jaksanut edes välittää.  Kun ei ollut kiire minnekään. Muutenkin on ihan mukavaa, kun joskus iltaisin on semmoista aikaa, ettei ole mitään suunnitelmia. Ei sellaista oikeastaan ikinä ole Suomessa.. Pitäisi ehkä yrittää viedä osa tästä leppoisuudesta mukaan Suomeen. :D 

Aika on kyllä kulunut ihan hurjan nopeasti. Tuntuu, että just vasta tultiin tänne. Tänään ostin pyörän, joten pääsen ehkä tutustumaan ympäristöön vähän laajemmin. En kyllä tiedä, kuinka fiksu ostos tuo pyörä oli, koska se on käytetty, vanha ja likainen ja kaiken lisäksi oli aika kallis. :D Mutta onpahan nyt joku, millä kulkea esim. tuonne 4 kilometrin päässä olevaan parempaan ruokakauppaan (alan kyllästyä Lidlin valikoimaan). Olen kolme viikkoa koittanut etsiä pyörää, mutta kaikki kokeilemani ovat olleet liian isoja. No nyt löysin tarpeeksi pienen. En ole kovin ihastunut tuohon, mutta kyllä se nyt suurin piirtein toimii ja jos sitä ei vaikka varastettaisi ihan heti, kun on niin ruostunut ja ruma. :D

Tällaisen ostin. Kuvassa ehkä näyttää paremmalta kuin oikeasti on.