sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kevät tuli!

Tästä alkaa näköjään tulla tapa, että julkaisen uuden tekstin aina viikon päätteeksi. En kuitenkaan halua luoda mitään rutiineja, eli katsotaan, miten käy jatkossa. :) 

Tällä viikolla säät ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Alkuviikosta tuuli kovaa ja satoi lähes tauotta, loppuviikosta säät ovat olleet ihan mahtavat! Lauantaina ja sunnuntaina on ollut ihan superkeväistä. Tykkään!

Muuten tähän viikkoon on mahtunut sen tavanomaisen luennoilla istumisen lisäksi muun muassa eräs hauska projektityö, joka tehtiin liikunnanopeopiskelijoille suunnatulla Fundamental Movement Skills -nimisellä kurssilla. Meidät jaettiin neljän hengen ryhmiin, ja jokaiselle ryhmälle nimettiin kaksi taitoa, jotka meidän tuli opettaa ja lisäksi arvioida oppilaiden taitotasoa näissä liikkeissä. Homma alkoi tietenkin suunnittelulla jo pari viikkoa sitten, ja ennen varsinaista tositoimiin ryhtymistä kaikilla tuli olla käsitys siitä, miten ryhmä aikoo tunnin toteuttaa. Torstaina sitten saimme ryhmän ekaluokkalaisia tunnille, ja siitä jokaiselle ryhmälle jaettiin kahdeksan lasta. Ryhmiä samassa liikuntasalissa oli 4, eli lapsia oli 32. Voin kertoa, että meteli oli melkoinen ja sai ihan reippaalla äänellä puhua, jos halusi saada viestinsä perille. :D Meidän oppilaat olivat ehkä vähän vallattomia, mutta oikein mukavia silti. :) En tiedä, miten tuo meni, mutta ainakin lapset olivat tyytyväisiä tunnin jälkeen. Proffa ja pari apuria kiertelivät salissa arvioimassa meidän opetusta, joten jossain vaiheessa saadaan palautetta tunnista. Olisi kiva laittaa tunnin aikana otettu valokuva tähän, mutta koska  en oikeastaan tiedä, minkälaiset säännöt täällä on kuvien ottamiseen saati julkaisemiseen, niin jääköön kuva vaan omaksi muistoksi. Siitä kun kuitenkin voi tunnistaa ihmisiä.

Homma nyt ei kuitenkaan ollut vielä siinä, sillä tuo oli vasta 20% koko tehtävästä ja loput 80% on kirjallisia töitä, joita aletaan tehdä ensi viikosta alkaen oman ryhmäni kanssa. Mulla on vaan himppasen hankaluuksia aina välillä ymmärtää noita irlantilaisia, niin se vähän hankaloittaa tätä ryhmätyöskentelyä. :D Olin hyvin helpottunut, kun mun kanadalainen kämppis, joka on myös samalla kurssilla, sanoi, ettei saa mitään selvää, mitä hänen ryhmänsä jäsenet puhuvat. :p He nyt kuitenkin puhuvat äidinkielenään samaa kieltä, eivätkä silti ymmärrä toisiaan. :D Tai siis tuo mun kämppis kyllä puhuu selkeästi, etten usko, että hänen puheensa ymmärtämisessä on kenelläkään ongelmia. Noista irlantilaisista ei voi sanoa samaa. :D En käsitä, miten kukaan pystyy puhumaan niin nopeasti. :D Onneksi nää irlantilaiset luennoitsijat sentään puhuvat siten, että niistä saa selvää. Olis muuten vähän kurjaa istua luennoilla. :D

Muuten tällä viikolla olen mm. päässyt seuraamaan elvytystä uimahallissa (ei mitään harjoitustilannetta, vaan ihan oikeaa). Homma näytti olevan henkilökunnalla hyvin hallussa, eivätkä halunneet ulkopuolisia käsiä apuun, joten seurasin tilannetta vähän matkan päästä. ROSC saavutettiinkin ennen ensihoidon paikalle saapumista! Hienoa työtä kyseisiltä uimavalvojilta. :) Niin ja sairasteluista puheen ollen mun kämppiksellä todettiin salmonella. Great. Oon ollut ihan supervarovainen hygienian kanssa ja toivon, että me muut säästyttäisiin siltä. Toistaiseksi näyttää hyvältä!

Perjantaina sain taas muistutuksen tästä irlantilaisesta asenteesta, josta olen aiemminkin puhunut. Meidän proffa unohti tulla pitämään luetoa. :D Harmi, kun ensi perjantaina on St. Patrick's day, eikä silloinkaan ole luentoja. Sitäkään ei kai ole ajateltu aikataulua laadittaessa. Näin ollen saatiin järkyttävä kasa itseopiskeltavaa materiaalia. Tuosta kurssista on tulossa aika iso projektityö, joka pitää palauttaa tässä kuussa. Kuitenkaan yhtään luentoa ei ole vielä ollut kyseisestä aiheesta, emmekä ole saaneet tehtävänantoa. No mitä pienistä, kai tuo joskus selviää. :D Kuulin vaan huhuja, että yleensä opiskelijat ovat kokeneet kyseisen projektin aika työlääksi, niin olisi tietty kiva, jos sen kirjoittamiseen olisi annettu enemmän kuin kaksi päivää.

Ensi viikko on melkoisen työntäyteinen, kun luentojen lisäksi on pari ryhmätyötä tehtävänä ja lisäksi omatoimista opiskelua olisi aika paljon. Silti täällä on aikaa huomattavasti enemmän kuin Suomessa, kun täällä siirtymisiin menee maksimissaan 15 minuuttia ja sit tietysti kaikki koirien kanssa lenkkeilystä jäävä aika on käytettävissä täällä. Sitähän voisi ihan tottua tähän, että pääsääntöisesti ehtii mm. nukkua kunnolla öisin..

Ei nyt ollut parempaakaan kuvaa tähän, ja halusin löytää jonkun. :D Tää on lauantaiselta pyöräreissulta, kun käytiin kaverin kanssa keskustassa. 

Samaiselta reissulta.




sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kiipeilyä ja vähän stressiäkin

Kuten viime tekstissä mainitsin, kulunut viikko oli niin kutsuttu "Charity Week", mikä tarkoitti juhlimista aamusta iltaan. Irlantilaisille siis. Meistä vaihtareista suurin osa taisi keskittyä ihan vaan opiskeluun. Ihan leppoisasti tuo viikko meni, kun vartijoita oli paljon ja päivisinkin täällä pyöri aina joku katsomassa, että asiat ovat kunnossa. Yhtenä yönä en saanut unta, kun mun ikkunan alla oli ilmeisesti jotkut bileet, mutta se on pientä se. ;) 

Kulunut viikko on hujahtanut ohi ihan yhtä nopeasti kuin edeltäjänsäkin. Yksi viikon kohokohdista oli keskiviikon kiipeilytreeni. Olen kiipeillyt kerran aikaisemmin elämässäni ja nyt ajattelin kokeilla toisen kerran, kun oli mahdollisuus. Paikalle päästessäni yllätyin, kun meille ei annetukaan valjaita Eli se oli ehkä sitten boulderointia, jos olen ymmärtänyt oikein :D. Irlantilaiset kutsuvat sitä kuitenkin kiipeilyksi (= climbing), eivätkä boulderoinniksi (= bouldering). Mutta oli mitä oli, kiipeiltiin semmosilla matalahkoilla seinillä ilman valjaita. Olin vähän skeptinen koko homman suhteen aluksi, mutta se osoittautuikin yllättävän kivaksi hommaksi! (Lukuun ottamatta sitä faktaa, että jalka ei ehkä kauheasti arvostanut niitä lukuisia hyppyjä alas seinältä..) Kädet tuossa kyllä tottumattomalla väsyivät, ja vieläkin tuntuu kyynärvarsissa, että jotain on tullut tehtyä. 





Alla erittäin laadukas video, jonka kohdalla mietin pitkään, kehtaako sitä laittaa tänne. Mutta menköön. :D Ei tuo meno nyt kovin taidokasta ollut, mut pääsin sentään noita helpompia seiniä ylös. :D



Olen tällä viikolla nähnyt kolmena yönä koirista unta. Tiedän, että niillä on kaikki hyvin ja että ei ole enää kauhean pitkä aika siihen, että näen ne, mutta on niitä silti ikävä. Onneksi pääsen olemaan niiden kanssa sitten öisin. :D

Oon myös ehkä stressannut vähän liikaa. Ylläri. :P Juteltiin erään täällä olevan kaverin kanssa tästä asiasta ja todettiin olevamme kuin yö ja päivä tämän asian suhteen. Tuo kaveri sanoi, ettei edes tajua, mistä voisi stressata ja että välillä toivoisi, että stressaisi edes vähän, että saisi hommia hoidettua. Yritin selittää kaikkia opiskeluun liittyviä asioita, joista voi stressata, mutta ei mun viesti ehkä mennyt kovin hyvin perille. :D En ehkä ihan tuollaistakaan haluaisi, mutta se kuuluisa kultainen keskitie meidän kahden väliltä olisi ihan hyvä. Oikeasti en ihan itsekään tiedä, miksi stressaan, kun en edes tavoittele mitään huippuarvosanoja täällä ollessa. Suht vaikeiden asioiden opiskeleminen vieraalla kielellä on jo ihan tarpeeksi haastavaa ilman, että tarvitsisi tavoitella erinomaisia arvosanoja. Mutta ei tässä nyt mitään hätää ole, ja nyt tuntuu taas helpommalta, kun olen viikonloppuna saanut ihan hyvin hommia tehtyä ja lisäksi torstaina saatiin yksi ryhmätyö esitettyä. 

Mä en vieläkään oikein käsitä tätä irlantilaista leväperäisyyttä. :D Tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkes, että asiat ja esim. aikataulut muuttuvat aiemmin ilmoitetusta. Esimerkiksi eräälle kurssille mulla on kolme erilaista aikataulua. Niistä paikkansa (toivottavasti) pitää se, jonka luennoitsija näytti luennolla ja josta ehdin ottaa kuvan. Ei siis voi luottaa esimerkiksi netissä olevaan kurssiaikatauluun eikä myöskään siihen aikatauluun, joka jaettiin ensimmäisellä luentokerralla. :D Jyväskylässä kaikki aikataulumuutokset tulevat netissä olevaan kalenteriin ja siitä myös ilmoitetaan kurssilla oleville opiskelijoille sähköpostitse. Voisivat nää irlantilaiset ottaa mallia. :D Perjantaina oli ensimmäinen kerta, kun missasin tunnin yhdestä luennosta, koska en ollut kuullut muuttuneesta aikataulusta. Menin paikalle yhdeltä, eikä luokassa ollut ketään. Laitoin sähköpostia sille ainoalle henkilölle, jonka sähköpostiosoitteen tiesin (ajattelin, ettei opettaja kuitenkaan vastaa ja kenenkään puhelinnumeroa mulla ei ollut), joka onnekseni vastasikin heti. Olivat täysin toisessa rakennuksessa ja aloittaneet jo klo 12. Kyselin sitten paikalle päästyäni (meitä on kurssilla vaan joku 15 opiskelijaa), että missä tuosta aikataulumuutoksesta on ilmoitettu. No kuulemma jossain WhatsApp-ryhmässä johon en kuulu. :D Kiva. Opettaja kyllä pahoitteli kovasti ja sanoi, ettei tämä tietenkään vaikuta arvosanaan, niin kuin poissaolot yleensä. Ja nyt kuulun siihen WhatsApp-ryhmäänkin, niin ehkä saan jatkossa tiedon, jos aikataulut muuttuvat.

Kun nyt "haukuin" näitä paikallisia käytäntöjä, niin pitää tasapainon vuoksi sanoa jotain positiivistakin. Koska kyllä niitäkin asioita löytyy, paljon. Ensinnäkin nämä kurssit ovat oikeasti tosi mielenkiintoisia ja monesti mietin, miksi meillä ei ole tällaista kurssia. Täällä on myös paljon enemmän käytännön juttuja kuin meillä Suomessa. Toki meilläkin on labroja, mutta suurin osa opiskelusta on luennoilla istumista. Täällä opetellaan asioita myös käytännössä, mikä on kiva juttu. Tälläkin viikolla pääsin mm. mittaamaan omaa nestetasapainoani erilaisilla mittareilla. :P Lisäksi kaikki tapaamani proffat ovat olleet todella mukavia ja auttavaisia. Niin kuin ihmiset täällä yleensäkin. Esim. eräällä kurssilla tuskailin Excelin kanssa, kun en saanut syötettyä siihen oikeita kaavoja, ja eräs opiskelija lupasi tuosta vaan lähettää omansa mulle. Niin mun ei tarvinnut kuin syöttää omat lukuni siihen tiedostoon, jossa kaavat olivat jo valmiina. Jee! :D Lisäksi tykkään erittäin paljon siitä faktasta, että täällä ekat luennot alkavat vasta yhdeksältä Suomen kahdeksan sijaan! Toki täällä viimeiset luennot loppuvat vasta klo 18, mutta se sopii mulle huomattavasti paremmin kuin 8-16. Mutta siis suurin plussa täällä on kyllä ehdottomasti tuo ihmisten ystävällisyys. Siitä vois suomalaiset ottaa vähän mallia. :D

Mitään kovin ihmeellistä ei tähän(kään) viikkoon ole kuulunut. Sitä tavallista luennoilla käyntiä, opiskelua, kämppisten ja muiden kavereiden kanssa hengailua ja liikuntaa. Semmoista se arki täällä on. Tykkään! 

lauantai 25. helmikuuta 2017

Synttäreitä, rugbyä ja Cork

On taas ehtinyt tovi vierähtää edellisestä postauksesta. Se sama arki on jatkunut täällä edelleen, ja olen jopa saanut ensimmäisen isomman projektityön palautettua. Meidän piti tehdä ruoka- ja liikuntapäiväkirja (siis tehdä, eikä kopsata mistään netistä), antaa se jollekin urheilijalle ja sitten analysoida se ja antaa suosituksia ruokavalion muuttamiseksi. Samanlainen projekti on ollut Suomessakin, mutta täällä proffa vaati paljon tarkempaa analyysiä siitä, miten syömisten ajoitus ja makroravinnejakauma on onnistunut suhteessa treeniin. Periaatteessa tuttua asiaa, mutta opettavaista, kun asioita katsotaan vähän eri perspektiivistä kuin mihin on tottunut. Muitakin pienempiä tehtäviä on tullut jo palautettua, mutta se kandi sen sijaan odottelee edelleen sitä viimeistä silausta.. 

Kävipä tuossa myös niin, että oma ikämittari pyörähti taas vuodella eteenpäin. Sain näitä uusilta ystäviltäni aivan ihanan lahjan:


Olivat ihan itse tehneet tuo "kortin". Olen otettu. <3 

Synttäreitä vietin opiskelemalla, harjoittelemalla rasvaprosentin mittausta ihopoimumittarilla ja katsomalla rugbyä. Mitään en kyseisestä lajista ymmärrä, mutta ihan hauskaa se oli silti. :D Kyllä mä jossain vaiheessa peliä sitten tajusin, mistä niitä pisteitä tulee. :p 


En tiennyt, että rugby on kontaktilaji sanan varsinaisessa merkityksessä. Nyt tiedän. 


Pelinkatseluseuralaiseni.

Tänään lauantaina oltiin Corkissa. Ensin suuntasimme Blarney Castleen. Se osoittautuikin ihan näkemisen arvoiseksi paikaksi. Alla kuvia linnan pihalta ja itse linnasta.

Joku luola linnan pihalla.

Se sama luola ulkoa.








Otin selfien! En oikeasti harrasta näitä (kuten kuvanlaadusta ehkä huomaa :D).

Tervetuloa kylään. :D



Blarney Castlen jälkeen suuntasimme kaupungin keskustaan, jossa vietimme noin viisi tuntia. Siinä ajassa ehti tutustua kaupunkiin ihan sopivasti. Ei oikeastaan tehty mitään ihmeellistä, kunhan pyörittiin ja katseltiin, mitä eteen tuli. 

Corkia halkoo kaksi jokea. 





Täällä katedraalissa käytiin.

Tämä oli aika sympaattinen kauppa! Siellä myytiin käsintehtyjä saippuoita. Irlantilaiset harrastavat näitä palasaippuoita, joten varmaan ihan hyvä bisnes tämä.

Starttaan alkavan viikon vähän pelonsekaisin fiiliksin. :D Täällä on jokavuotinen "charity week", joka kuulemma tarkoittaa sitä, että paikalliset opiskelijat juhlivat koko viikon putkeen, ja opettajat tietävät, että luennoilla ei juuri käy porukkaa. Täällä on kaikenlaisia kisoja (mm. kurkunsyöntikisa siitä kilteimmästä päästä mainitakseni), johon en ajatellut osallistua. Lisäksi kaikki vierailut ovat kiellettyjä, eli tänne meidän kylään pääsee vaan opiskelijakorttia näyttämällä, sillä campus security kuulemma päivystää 24/7. Kuulostaa ehkä vähän hurjalta, mutta toivon, että ne irlantilaisetkin sentään nukkuvat joskus ja jos kerran meinaavat juhlia kaikki päivät, niin voisivat sitten nukkua yöt ja antaa muidenkin nukkua siinä samalla. Katsotaan, miten käy!

tiistai 14. helmikuuta 2017

Arkea

Olen nyt viettänyt täällä vajaan neljä viikkoa, ja tuntuu, että arki alkaa astumaan kuvioihin. Enää jokainen päivä ei ole täysin uudenlainen, vaan nykyään jo vähän tietää, mitä odottaa, ja rutiineja alkaa muodostua. Ihmiset ja luennoitsijat alkavat käydä tutuiksi, löydän useimmiten paikkaan, jonne olen menossa ja tiedän, mitä ostaa ruokakaupasta (täältä ei saa niitä Suomesta tuttuja tuotteita, ja aluksi kauppareissuun meni ikuisuus, kun piti miettiä, mitä ostaa). 

Arjen astuttua kuvioihin myös se tietynlainen alkuhuuma alkaa olla poissa. Jos käytetään vertauskuvia, niin voisin verrata tätä parisuhteen muodostamiseen (:D). Sen alkuhuuman jälkeen kun tulee vaihe, jossa huomaa, että toisessa on sittenkin jotain vikojakin, eikä se olekaan pelkästään täydellinen. Jotain sellaista olen huomaavinani tässäkin. Meissä kaikissa. Aletaan tosiaan olla sen verran tuttuja toisille, että se alun vieraskoreus on poissa. Pääasiassa se on hyvä asia, ja tykkään edelleen kaikista täällä tapaamistani tyypeistä kovasti! Mut toisaalta sillä on myös jotain kääntöpuolia. Tiedättekö, ne kämppiksen tiskit tiskialtaassa ärsyttää, eikä kaikilla muutenkaan voi aina olla se paras päivä. Tätä ei nyt kuitenkaan saa käsittää väärin. Tämä on varmasti ihan luonnollinen vaihe, eikä meillä tosiaan mitään riitoja täällä ole ollut. Ja sehän on vaan mukavaa, että pystyy olla kotona omana itsenään. Koitan siis kai vaan sanoa, että se "kuherruskuukausi" tämän Irlannin reissun kanssa alkaa olla ohi, ja arki ylä- ja alamäkineen on astunut kuvioihin. :)

Koska jokainen päivä ei ole enää niin jännä ja ihmeellinen, ei mulla myöskään ole mitään kovin jännää kerrottavaa tänne. :p Edellisen tekstin jälkeen olen mm. käynyt sellaisessa jokalauantaisessa milk market -jutussa katselemassa (en lopulta ostanut mitään), katsonut elokuvaa kämppisten kanssa, käynyt parissa jumpassa, tehnyt koulujuttuja, istunut luennoilla ja kirjoittanut kandia (ahdistus) sekä käynyt juhlimassa (!). Kyllä, taas. Johan mä kerran aikaisemminkin kävin. Se tarkoittaa sitä, että olen juhlinut täällä ollessa varmaan enemmän kuin edellisenä kahtena vuotena yhteensä. :D Pitäiskö tästä olla huolissaan? :D 

Seuraava ei ehkä kiinnosta ketään muuta kuin liikuntaa/uintia harrastavia tyyppejä, mutta kerronpa kuitenkin. Tänään kävin ekaa kertaa ohjatulla vesijuoksutunnilla (koska mun jalka on mitä on, eikä sillä voi juosta (tai kävellä...) maalla). Oon pitkittänyt sitä, koska jossain vaiheessa Suomessa opin lähestulkoon inhoamaan uimahalleja, kun sinne veteen meno on aina niin ärsyttävää, kun on kylmä. :D Eikä se vesijuoksu (tai uinti) muutenkaan ole mitään maailman ihaninta puuhaa mun mielestä. Ja siis jossain vaiheessa kävin hyvin ahkerastikin uimahallilla, mutta nyt viimeaikoina se on jäänyt todella vähiin. Niinpä yllätys oli melkoinen, kun täällä uimahallissa olikin lämmin! Jee! :D Oikeasti, en ole ikinä Suomessa käynyt noin lämpimässä uimahallissa (ja olen käynyt aika monessa..). Se, mikä oli "vähän" ällöä, oli se, että suihkut olivat altaan reunalla, mikä tarkoitti sitä, että siellä siis todellakin käytiin uimapuku päällä. Ja se taas mun mielessä tarkoittaa sitä, että altaaseen menevät ihmiset eivät ole niin puhtaita. Lisäksi vesijuoksuun tulleet ihmiset eivät kastelleet hiuksia, mikä Suomessa on ehdottomasti kielletty ainakin kaikissa halleissa, jossa olen käynyt. Kuten toki se uikkarit päällä suihkussa käyminen siis. Hygieniasyistä molemmat. No täällä ei kyllä muutenkaan olla niin tarkkoja noissa hygieniajutuissa kuin Suomessa (se on aina iloinen yllätys, jos jossain yleisessä vessassa sattuu olemaan saippuaa ja jotakin, johon kädet voi kuivata), että ehkäpä tuo ei niin yllätä. :D

Olen miettinyt, etten ehkä kauheasti matkustele Irlannin ulkopuolelle täällä ollessani. Kämppikseni ja monet muut amerikkalaiset ovat suunnitelleet kovasti reissuja, koska haluavat nähdä Eurooppaa mahdollisimman paljon. En itsekään ole juuri matkustellut eli nähtävää riittäisi kyllä mullakin. Toisaalta mietin, että ehtiihän sitä myöhemmminkin, jos on halua. Noilla amerikkalaisilla se on vähän eri juttu, kun niillä on pidempi (ja huomattavasti kalliimpi) matka tänne Eurooppaan. Itse en vaan oikein jaksa innostua siitä ideasta, että viettäisin jokaisen viikonlopun eri kaupungissa jossain hostellissa. Ensinnäkään se ei ole ihan ilmasta, vaikka tosi halpaa toki onkin. Ja toiseksi sellaiset viikonloput voivat olla aika väsyttäviä aikaisten/myöhäisten lentojen, aikaerojen ym. takia. Vielä en ole varannut yhtään reissua, enkä ajatellut varatakaan ihan heti. Katselen sitten myöhemmin keväällä, mihin tekee mieli. (Ja mitä jalka on mieltä kävelemisestä.)

Tässä vielä muutama viime aikoina otettu kännykkäräpsy.

Tuolla oltiin perjantaina.

Milk marketin tarjoiluja

Tämä tyttö osasi soittaa!

Lisää milk marketin tarjoiluja.
 Kivaa loppuviikkoa kaikille, jotka tänne eksyvät! :)

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Vieras Suomesta ja muuta asiaa

Pikaiset kuulumiset tähän väliin! Sain viime viikonlopuksi vieraan Suomesta, kun eräs ystävä tuli kylään. Kävimme lauantaina Galwayssa, joka osoittautui ihan mukavaksi kaupungiksi. Tosin yksi päivä riitti varsin hyvin kaupungin näkemiseen. Alla muutama kuva tuolta reissulta.

Tämä teepaikka oli ihana!



No se nyt vaan ansaitsi monta kuvaa.


Jonkun kahvilan edessä oli tämä kyltti. :D

Kirkon katto. 

Sunnuntaina pysyttelimme ihan täällä Limerickissä ja kävimme katsomassa kaupungissa olevan linnan (King John's Castle) ja museon (Hunt museum). Noihin se päivä sitten melkein menikin. Pikaisesti käytiin myös pyörimässä kampuksella. Alla lisää kuvia.


Hunt Museumin edestä.

Museosta.

Tämäkin.

Ja tämä.

King John's Castle

Linnan sisältä.

Linnassa oli selitetty Limerickin historiaa hyvinkin yksityiskohtaisesti. 

Alan pikkuhiljaa kotiutua tänne. Jotenkin on niin ristiriitaiset fiilikset, kun samaan aikaan ikävöin koiria ja toisaalta ajattelen, että "apua enää reilu kolme kuukautta jäljellä!". Tuntuu, että kolme kuukautta on niin lyhyt aika, etten ehdi mitenkään tehdä ja kokea kaikkea mitä haluaisin. Toisaalta taas odotan, että pääsen Suomeen ja näen koirat (toki ikävöin ihmisiäkin, mutta niille voi sentään soitella). Ja toisaalta taas olen helpottunut, että mulla on nyt hiukan aikaa parannella tuota kipeää jalkaa (josta en nyt jaksa valittaa, vaikka aihetta olisi), kun ei ole koiria ulkoilutettavana. Tämä on myös toisaalta aika vapauttavaa, kun ei oikeastaan ole kiire mihinkään. Paitsi mun pään sisällä on aina kiire, mut noin niinku oikeasti ei ole kiire. ;) Kotona sitä on niin hirveästi kaikkea hommaa ja vähintään pitää kiirehtiä kotiin koirien luo, joten tää leppoisampi elämä maistuu ihan mukavalta välillä. Tässä eräänä päivänä seisoin kassajonossa, joka ei edennyt mihinkään, kun kassalla oli joku ongelma jonkun tuotteen kanssa. Seisottiin siinä vaikka miten pitkään, eikä kukaan vaikuttanut siltä, että hermostuisi. Suomessa tuollainen ärsyttäisi paljon ja ketuttaisi seisoa siinä pysähtyneessä jonossa. Oli kiva huomata, että nyt en oikeastaan jaksanut edes välittää.  Kun ei ollut kiire minnekään. Muutenkin on ihan mukavaa, kun joskus iltaisin on semmoista aikaa, ettei ole mitään suunnitelmia. Ei sellaista oikeastaan ikinä ole Suomessa.. Pitäisi ehkä yrittää viedä osa tästä leppoisuudesta mukaan Suomeen. :D 

Aika on kyllä kulunut ihan hurjan nopeasti. Tuntuu, että just vasta tultiin tänne. Tänään ostin pyörän, joten pääsen ehkä tutustumaan ympäristöön vähän laajemmin. En kyllä tiedä, kuinka fiksu ostos tuo pyörä oli, koska se on käytetty, vanha ja likainen ja kaiken lisäksi oli aika kallis. :D Mutta onpahan nyt joku, millä kulkea esim. tuonne 4 kilometrin päässä olevaan parempaan ruokakauppaan (alan kyllästyä Lidlin valikoimaan). Olen kolme viikkoa koittanut etsiä pyörää, mutta kaikki kokeilemani ovat olleet liian isoja. No nyt löysin tarpeeksi pienen. En ole kovin ihastunut tuohon, mutta kyllä se nyt suurin piirtein toimii ja jos sitä ei vaikka varastettaisi ihan heti, kun on niin ruostunut ja ruma. :D

Tällaisen ostin. Kuvassa ehkä näyttää paremmalta kuin oikeasti on.

tiistai 31. tammikuuta 2017

Säästä, koirista ja viikonlopusta

Aloitan tämän tekstin tylsästi puhumalla säästä. :D Kun olen miettinyt, miten meitä varoiteltiin Irlannin säästä ennen tänne tuloa. Sanottiin, että täällä sataa paljon, on kylmää ja tuulista. En tiedä, onko meillä vaan ollut hyvä tuuri tässä ensimmäisten parin viikon aikana, mutta kyllä nämä säät Suomen olot voittavat ihan 10-0! Onhan täällä joo satanut ja tuullut ja ollut pimeääkin. Mutta siihenhän on jokainen suomalainen tottunut. Kuitenkin sadepäiviä on ollut huomattavasti vähemmän kuin sateettomia päiviä. Lisäksi lämpötila ei ole kertaakaan laskenut nollan alapuolelle (joskin tuuli toki tekee säästä viileämmän tuntuisen). Ei ole käynyt kateeksi, kun olen katsellut kuvia sieltä Suomesta. Täällä sentään maa on täysin sula. Ehkä nuo säävaroittelut oli tarkoitettu etelästä tuleville. Näin suomalaisen näkökulmasta katsottuna sää on ollut loistava! Amerikkalaiset kämppikseni toki valittavat kylmyydestä ja pimeydestä, mutta kuten sanoin, suomalaiselle niissä ei ole mitään uutta. Eikä täällä siis oikeasti edes ole kylmä. 

Kampukselta.
Asia, mitä näin suomalaisena olen sen sijaan ihmetellyt, on täkäläiset koirat. Olisipa meillä Suomessakin tällaista! Täällä iso osa koirista kulkee ilman hihnaa ihan jalkakäytävilläkin. Ja tosiaan kulkevat kiltisti, muista välittämättä. En ole vielä nähnyt yhtäkään räyhäävää koiraa täällä. Jäin oikein tarkoituksella katsomaan eräs päivä, kun pari hihnassa olevaa mitteliä omistajineen kohtasivat vastaan tulleen juoksijan, jolla oli isompi koira irti. Mitään ei tapahtunut, vaan kaikki ohittivat toisensa täysin välinpitämättöminä. Ei tuollaista näe Suomessa. :D  Lisäksi kukaan ei välitä, jos näkee irti olevan koiran. (Suomessahan tullaan heti muistuttamaan, että lain mukaan koira pitää olla kiinni jne.) Kaikki mahtuvat jalkakäytäville ilman konflikteja. Ei myöskään ole tavatonta nähdä irti olevaa koiraa kaupan edessä. Siinä ne odottavat omistajaansa muista välittämättä. Kukaan ei myöskään välitä koirasta, vaan ihmiset antavat sen olla rauhassa. 

Se, mikä tässä irlantilaisessa koirakulttuurissa vähän mietityttää, on se, että olen myös nähnyt täällä ihan liian monta tavattoman lihavaa koiraa. Näkeehän niitä Suomessakin, mutta ei ihan näin runsain mitoin kuin täällä. 

Vielä pari sanaa menneestä viikonlopusta. Tarkoituksena oli siis suunnata lauantaina Ring of Kerrylle. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat siinä 2,5 tuntia bussissa istuskeltuamme, sillä määränpäähän vievä tie oli poikki.. Niinpä matkanjärjestäjät ottivat käyttöön plan B:n, ja suuntasimme Killarneyn kansallispuistoon. Ihan nätti paikka oli tuokin, mutta olisipa ollut kiva nähdä se Ring of Kerry. Täytyy katsoa, josko sinne ehtisi myöhemmin keväällä. Lisäksi kävimme shoppailemassa Killarneyssä. Alla muutama kuva lauantailta.







Täyden palvelun reissu: bussistakin pääsi kyydillä ulos. :)
Sunnuntaina vuorossa oli siis vaellus Kerry Wayllä. Mulla oli ihan liikaa vaatetta päällä (en käsitä, miten tammikuussa voi olla näin lämmin!). Sain kulkea suurimman osan matkasta ilman takkia ja silti tuli kuuma. Reissu oli muuten ihan mukava, mutta mun vammajalka ei kyllä tykännyt siitä yhtään. Tai toki se tuntui jo lauantaina enkä tiedä, muuttuiko se tunne edes varsinaisesti pahemmaksi reissun aikana. Aika ikävältä tuntui joka tapauksessa ihan alusta alkaen. Käveltiin vaan noin 14 km, eli mitään kovin suuria ponnisteluja siltä en vaatinut. Täytyypä katsoa, miten paljon näille reissuille tulee osallistuttua jatkossa. Olen toisaalta onnellinen, ettei kokemus ollut mitenkään ultimaalisen ihana. :D Mukana oli mun makuun liikaa ihmisiä (ei voinut kunnolla nauttia esim. lintujen laulusta/hiljaisuudesta ja aina kun yritti ottaa kuvaa, joku oli tiellä) ja lisäksi vauhti oli liian hidas. En tykännyt yhtään, kun nousuissa piti aina jäädä odottelemaan toisia. Siis toki silloin kun lähdetään porukalla, myös kuljetaan porukassa, mutta olisin mielellään kulkenut koko matkan ylös kerralla ja odotellut vasta siellä, kun saan laittaa vaatetta päälle. Nyt piti jäätyä siellä keskellä nousua hikisenä, kun ei siksi pieneksi odotteluhetkeksi viitsinyt pukea lisää vaatetta. Murh. :D Aika näyttää, kuinka aktiivisesti tulen ottamaan osaa näihin jatkossa. Alla kuvia sunnuntailta.







Muuten olen päässyt jo ihan opiskelun makuun. Hommaa riittää siis luentojen ulkopuolellakin. Lisäksi pitäisi jossain vaiheessa kirjoittaa kandi loppuun. Noh, alku olikin niin leppoisa, että kai tässä sietääkin jo vähän alkaa stressata kouluhommista. :p 

P.s. Olisi kiva kuulla, mitä sulle kuuluu!