Säästä, koirista ja viikonlopusta

Aloitan tämän tekstin tylsästi puhumalla säästä. :D Kun olen miettinyt, miten meitä varoiteltiin Irlannin säästä ennen tänne tuloa. Sanottiin, että täällä sataa paljon, on kylmää ja tuulista. En tiedä, onko meillä vaan ollut hyvä tuuri tässä ensimmäisten parin viikon aikana, mutta kyllä nämä säät Suomen olot voittavat ihan 10-0! Onhan täällä joo satanut ja tuullut ja ollut pimeääkin. Mutta siihenhän on jokainen suomalainen tottunut. Kuitenkin sadepäiviä on ollut huomattavasti vähemmän kuin sateettomia päiviä. Lisäksi lämpötila ei ole kertaakaan laskenut nollan alapuolelle (joskin tuuli toki tekee säästä viileämmän tuntuisen). Ei ole käynyt kateeksi, kun olen katsellut kuvia sieltä Suomesta. Täällä sentään maa on täysin sula. Ehkä nuo säävaroittelut oli tarkoitettu etelästä tuleville. Näin suomalaisen näkökulmasta katsottuna sää on ollut loistava! Amerikkalaiset kämppikseni toki valittavat kylmyydestä ja pimeydestä, mutta kuten sanoin, suomalaiselle niissä ei ole mitään uutta. Eikä täällä siis oikeasti edes ole kylmä. 

Kampukselta.

Asia, mitä näin suomalaisena olen sen sijaan ihmetellyt, on täkäläiset koirat. Olisipa meillä Suomessakin tällaista! Täällä iso osa koirista kulkee ilman hihnaa ihan jalkakäytävilläkin. Ja tosiaan kulkevat kiltisti, muista välittämättä. En ole vielä nähnyt yhtäkään räyhäävää koiraa täällä. Jäin oikein tarkoituksella katsomaan eräs päivä, kun pari hihnassa olevaa mitteliä omistajineen kohtasivat vastaan tulleen juoksijan, jolla oli isompi koira irti. Mitään ei tapahtunut, vaan kaikki ohittivat toisensa täysin välinpitämättöminä. Ei tuollaista näe Suomessa. :D  Lisäksi kukaan ei välitä, jos näkee irti olevan koiran. (Suomessahan tullaan heti muistuttamaan, että lain mukaan koira pitää olla kiinni jne.) Kaikki mahtuvat jalkakäytäville ilman konflikteja. Ei myöskään ole tavatonta nähdä irti olevaa koiraa kaupan edessä. Siinä ne odottavat omistajaansa muista välittämättä. Kukaan ei myöskään välitä koirasta, vaan ihmiset antavat sen olla rauhassa. 

Se, mikä tässä irlantilaisessa koirakulttuurissa vähän mietityttää, on se, että olen myös nähnyt täällä ihan liian monta tavattoman lihavaa koiraa. Näkeehän niitä Suomessakin, mutta ei ihan näin runsain mitoin kuin täällä. 

Vielä pari sanaa menneestä viikonlopusta. Tarkoituksena oli siis suunnata lauantaina Ring of Kerrylle. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat siinä 2,5 tuntia bussissa istuskeltuamme, sillä määränpäähän vievä tie oli poikki.. Niinpä matkanjärjestäjät ottivat käyttöön plan B:n, ja suuntasimme Killarneyn kansallispuistoon. Ihan nätti paikka oli tuokin, mutta olisipa ollut kiva nähdä se Ring of Kerry. Täytyy katsoa, josko sinne ehtisi myöhemmin keväällä. Lisäksi kävimme shoppailemassa Killarneyssä. Alla muutama kuva lauantailta.

Täyden palvelun reissu: bussistakin pääsi kyydillä ulos. :)

Sunnuntaina vuorossa oli siis vaellus Kerry Wayllä. Mulla oli ihan liikaa vaatetta päällä (en käsitä, miten tammikuussa voi olla näin lämmin!). Sain kulkea suurimman osan matkasta ilman takkia ja silti tuli kuuma. Reissu oli muuten ihan mukava, mutta mun vammajalka ei kyllä tykännyt siitä yhtään. Tai toki se tuntui jo lauantaina enkä tiedä, muuttuiko se tunne edes varsinaisesti pahemmaksi reissun aikana. Aika ikävältä tuntui joka tapauksessa ihan alusta alkaen. Käveltiin vaan noin 14 km, eli mitään kovin suuria ponnisteluja siltä en vaatinut. Täytyypä katsoa, miten paljon näille reissuille tulee osallistuttua jatkossa. Olen toisaalta onnellinen, ettei kokemus ollut mitenkään ultimaalisen ihana. :D Mukana oli mun makuun liikaa ihmisiä (ei voinut kunnolla nauttia esim. lintujen laulusta/hiljaisuudesta ja aina kun yritti ottaa kuvaa, joku oli tiellä) ja lisäksi vauhti oli liian hidas. En tykännyt yhtään, kun nousuissa piti aina jäädä odottelemaan toisia. Siis toki silloin kun lähdetään porukalla, myös kuljetaan porukassa, mutta olisin mielellään kulkenut koko matkan ylös kerralla ja odotellut vasta siellä, kun saan laittaa vaatetta päälle. Nyt piti jäätyä siellä keskellä nousua hikisenä, kun ei siksi pieneksi odotteluhetkeksi viitsinyt pukea lisää vaatetta. Murh. :D Aika näyttää, kuinka aktiivisesti tulen ottamaan osaa näihin jatkossa. Alla kuvia sunnuntailta.

Muuten olen päässyt jo ihan opiskelun makuun. Hommaa riittää siis luentojen ulkopuolellakin. Lisäksi pitäisi jossain vaiheessa kirjoittaa kandi loppuun. Noh, alku olikin niin leppoisa, että kai tässä sietääkin jo vähän alkaa stressata kouluhommista. :p 

P.s. Olisi kiva kuulla, mitä sulle kuuluu!

Opintojen aloitus ja reissu Cliffs of Moherille

No niin, viikko 2 on kohta takana. Tällä viikolla alkoi varsinaiset luennot ensimmäisen viikon ollessa pelkkää orientaatiota. Meillä on kaksi viikkoa aikaa valita kurssit, joita otamme. Noin teoriassa siis. Toisaalta taas yhdeltäkään luennolta ei saisi olla pois, eli en tiedä, mitä tapahtuu, jos ei osallistu esimerkiksi ensimmäisen viikon luennolle. Toki olin tehnyt jonkinlaisen kurssisuunnitelman jo syksyllä, mutta onneksi en tuhlannut siihen älyttömästi aikaa ja vaivaa. Ajattelin, että suunnitelma tulee joka tapauksessa muuttumaan paikan päällä ja olin todellakin oikeassa. Suurinta osaa kursseista, joita olin suunnitellut ottavani, ei järjestetä tai niille ei oteta vaihtareita. Alkuperäisestä suunnitelmasta toteutuu ainoastaan English as a foreing language -kurssi, kaikki muut menevät uusiksi. :D 

Olen kuitenkin saanut tehtyä jonkinlaisen suunnitelman kurssien suhteen. En tiedä, olinko kovin fiksu, koska valitsin pari aika haastavaa kurssia, mutta kun ne kuulostivat niin kovin mielenkiintoisilta! Toinen on health psychology, joka on neljännen vuoden psykan opiskelijoille tarkoitettu kurssi, enkä itse ole opiskellut kurssiakaan psykologiaa. :D Olen kyllä aina halunnut, joten jos teen sen sitten nyt. Olisi toki voinut aloittaa esim. ekan vuoden kursseista, mutta kun yksikään niistä ei sopinut aikatauluun, ja sitä paitsi tuo terveysaspekti liittyy omaan alaani. Ensimmäinen luento oli niin mielenkiintoinen, että päätin yrittää suorittaa kurssin. Oonhan mä sellaista keittiöpsykologiaa harrastanut aiemmin. :D Toinen haastava kurssi on postgraduate-opiskelijoille suunnattu endurance sport -kurssi. Tämän kurssin sisällöstä en ole vielä täysin perillä, mutta kahdella ensimmäisellä luennolla on käsitelty urheiluravitsemusta. Ravitsemuksen lisäksi kurssikuvauksessa mainitaan biomekaniikka ja fysiologia eli niistä varmaan tulee olemaan juttua myös. Tämäkin kurssi on alun perusteella vaikuttanut todella mielenkiintoiselta, mutta samalla haastavalta. Tässä kun on tämä kieliasia vielä muutenkin haastavan asian lisäksi. Olen kuitenkin anonut erikseen lupaa osallistua tuolle kurssille (yleensä niille ei oteta vaihtareita), joten enää ei voi perääntyä. :)

Lisäksi ajattelin ottaa tuleville liikunnanopettajille suunnatun kurssin, jossa opetellaan tarkkailemaan esim. juoksun, hyppäämisen, heittämisen ym. liikunnan perustaitojen tekniikkaa ja korjaamaan näissä ilmeneviä virheitä. Sen lisäksi luen vähän biomekaniikkaa sekä urheilupsykologiaa. Viimeksi mainittu kurssi on liikunnan opiskelijoillekin eka psykan kurssi, joten en ehkä siitä ole niin älyttömän huolissani. Tuo alkaa vasta myöhemmin keväällä.

Yhden kurssin jätin pois ensimmäisen luennon perusteella. Kurssin nimi on "active body, active mind". Se kuulosti opinto-oppaan kuvauksen perusteella mukavalta ja helpolta kurssilta. Ekan luennon perusteella se vaikutti edelleen helpolta, mutta ei ehkä omaan tilanteeseen niin sopivalta. Kuten olen ennenkin maininnut, haluaisin saada jalkani (ainakin parempaan) kuntoon täällä ollessani. Niinpä olen yrittänyt ajatella tätä aikaa kautena, jolloin en harrasta liikuntaa läheskään yhtä paljon kuin Suomessa. Kun kokemus on opettanut, että Suomessa se lepo on vaan ihan äärettömän vaikeaa toteuttaa käytännössä. Helposti lähtee aina kokeilemaan, että josko se jalka olisi jo parempi ja sitten mennään taas ojasta allikkoon. Mutta anyway, tuolla kurssilla ideana on siis, että ekalla labrakerralla tehdään jotain kuntotestejä ja samat kuntotestit tehdään sitten vikalla kerralla myös. Lisäksi muutkin labrat (2h/vko) ovat liikuntaa ja omalla ajalla tehdystä liikunnasta pidetään kirjaa. Tämä ei kuulostanut kovin osuvalta omiin jalanparantelusuunnitelmiini peilaten. En ensinnäkään halua faktaa siitä, kuinka kuntoni laskee kuin lehmän häntä tällä treenitauolla ja toiseksi tiedän, että tuntisin hirveitä paineita treenata, kun olen kyseisellä kurssilla. Niinpä katsoin parhaaksi jättää kursin väliin (otin tilalle tuon terveyspsykologian). Varmasti suurimmalle osalle ihmisistä tekee hyvää lisätä liikuntaa, mutta omaa terveyttä se ei nyt edistä. 

Yliopiston käyminen on täällä koulumaisempaa kuin Suomessa. Jos alussa kirjoitin, että irlantilaiset eivät ole niin tarkkoja aikataulujen kanssa, niin luennoilla se ei kyllä pidä paikkaansa. Täällä luennot alkavat tasalta, eikä myöhästyä saa. Kaikki ovat siis luentosalissa silloin, kun luento alkaa. Tämä on varsin harvinaista suomalaiseen käytäntöön tottuneelle, kun meillä se luentosalin ovi käy jatkuvasti ihmisten tullessa ja poistuessa salista. Täällä myös suurimmalla osalla luentoja on läsnäolopakko, ja todella tarkat ohjeet siitä, miten tulee toimia, jos joutuu olemaan poissa luennolta. Lisäksi poissaolot vaikuttavat arvosanaan (edelleen tarkasti määriteltyjen periaatteiden mukaisesti). Luentojen lisäksi täällä on labroja ja tutoriaaleja, joissa läsnäolo on myös pakollista. Kuitenkin huolimatta tiukoista säännöistä kaikki tähän mennessä tapaamani proffat ovat olleet todella mukavia.

Sitten muihin juttuihin. Meidän kämpässä ei ole enää kylmä! Keksittiin nimittäin, miten lämmitys täällä toimii. Patterit ovat automaattisesti päällä 2x2 tuntia päivässä. Jos haluaa lisää lämmitystä, täytyy osata painaa kaapissa olevaa nappulaa. Kerran painamalla patterit lämmittävät tunnin, kaksi kertaa painamalla kaksi tuntia. Ai että me tykätään siitä nappulasta! Ollaan käyty vuorotellen painelemassa sitä, ja välillä täällä on ollut jopa kuuma! Lisäksi lämmitysnappulan vieressä on lämmin vesi -nappi, jota painamalla suihkusta tulee lämmintä vettä. Ihmettelinkin, mistä planeettojen asennosta se lämpimän veden tulo on kiinni. :D Eilen kyllä totesin, että lämmintä vettä ei tule heti napin painamisen jälkeen, vaan aitä joutuu odottelemaan tovin.

Sairastuin viikon alussa flunssaan, eikä se ole vieläkään täysin ohi, joskin parempi jo. Tällä hetkellä olen yksin "kotona", sillä kaikki kämppikset lähtivät viikonlopuksi Galwayhin. Pyysivät kyllä muakin mukaan, mutta en oikein jaksa innostua noista kaupunkikohteista. Sen sijaan olen menossa parille retkelle viikonloppuna. Huomenna olisi vuorossa reissu Ring of Kerryyn ja sunnuntaina vaellus Kerry Waylla. Nämä reissut ovat paljon enemmän mun juttu kuin käppäily kaupungissa (mikä toki voisi myös silloin tällöin olla ihan mukavaa)! Nyt kyllä alkaisi olla jo noita opiskelujuttujakin jonkun verran ja lisäksi pitäisi tehdä kandityö valmiiksi jossain välissä, mutta en malttanut jättää näitä tilaisuuksia käyttämättä. Ehtii kai sitä sitten viikollakin..

Reissuista puheen ollen, viime viikonloppuna tehtiin reissu Cliffs of Moherille. Lisäksi tehtiin nopea pysähdys the Burrenissa, Ballyvaughanissa sekä Poulnabore Dolmenissa (en todella tiedä, taivutetaanko nämä -lla vai -ssa. :D). Cliffs of Moher oli erityisen upea! Lisäksi sää sattui olemaan hyvin aurinkoinen, eikä vettä satanut koko päivän aikana lainkaan. Itsellä oli kyllä vähän vaikeuksia kävellä muiden tahdissa, kun olisin halunnut nähdä vaikka mitä paikkoja, mutta muut keskittyivät kuvien ottamiseen ja etenivät omaan makuun ihan liian hitaasti. :P En sitten kuitenkaan halunnut erota porukasta, vaan pysyttelin muiden mukana. Tämä oli kuitenkin vain tuollainen retki, ei varsinainen vaellus. Lopuksi kyllä käytiin yhden kämppikseni kanssa vähän pidemmällä, kun muut halusivat jo kääntyä kohti lähtöpistettä. Silti tuonne jäi vielä paljon paikkoja, joita en nähnyt! Alla kuvia reissulta. Kuvat ovat aikajärjestyksessä eli jos muuta ei mainita, kuva on samasta paikasta kuin edellinenkin.

Cliffs of Moher

Minä, kolme kämppistä ja naapuri.

Living on the edge. :) 

Tällainen mies koirineen soitti musiikkia parkkipaikan lähettyvillä.

The Burren.

Ja taas piti päästä keikkumaan reunalle. ;) 

Näkymä bussin ikkunasta.

Poulnabrone Dolmen

Nyt pitää mennä valmistautumaan huomista reissua varten! Hyvää viikonloppua kaikille!

Asunto

En ole vielä kertonut mitään tarkempaa tarinaa tästä Irlannin asunnosta,  joten teen sen nyt. Asun siis kuuden henkilön asunnossa, joka sijaitsee Kilmurry-nimisessä kylässä kampuksella. Matkaa päärakennukselle on asunnolta arviolta reilun kilometrin verran. 

Kylässä sijaitsee oma (kallis) pesula. Lisäksi aivan asuntomme vieressä on iso urheiluareena, jossa on sali, ryhmäliikuntatunteja, uima-allas, sisäjuoksurata jne. Myös ulkona on juoksurata sekä tenniskenttiä. 

Asuntomme on kahdessa kerroksessa. Alhaalla on kaksi huonetta ja kylppäri, ylhäällä neljä huonetta, kylppäri ja keittiö/olohuone. Huoneet ovat pieniä, mutta eipä tässä hirveästi ole tavaraakaan mukana. 

Olkkarin seinällä on matikkaa.

Olohuonetta.

Keittiö.

Rappuset. Tykkään väristä!

Huone, jota en tosiaan jaksanut siistiä kuvan ottamista varten. :D

Siinäpä se meidän asumus nyt sitten on. Ei tämä kotioloja voita, ja todellakin kaipaan kunnon suihkua (meidän suihkusta puhuttaessa ei voi puhua suihkusta, vaan ennemminkin jostain vesinorosta), lämmintä makuuhuonetta (olkkarissa ja keittiössä on kyllä ihan lämmin), mikroa, jääkaappia, johon mahtuu tavaraa ja kello kymmenen hiljaisuutta :D Mutta huonomminkin voisi olla, ja sittenhän noita asioita osaa vaan arvostaa enemmän Suomessa. Mun kaikki kämppikset ovat kyllä ihan mahtavia tyyppejä, ja "kotona" on kiva olla. Saa olla omassa rauhassa, jos tahtoo, mutta saa myös juttuseuraa silloin, kun sellaista kaipaa. Mikäs sen mukavampaa!

Ekan viikon fiiliksiä

Yritän rustailla tähän hieman alun tunnelmia, vaikka tuntuukin ihan epärealistiselta saada tätä ajatusten sekamelskaa jotenkin kirjalliseen muotoon. Mutta jos jotain, että jää itsellekin muistoja näistä alun fiiliksistä.

Aloitetaan siitä lentomatkasta, johon viime kirjoituksessa jäin. Bongasin koneesta toisen suomalaisen, jolla oli sama määränpää kuin mulla. Niinpä etsittiin yhdessä oikea bussi. Bussin kyljessä luki oikea kohde (Limerick), mutta kuski väitti kivenkovaan ajavansa Chicagoon. Ennen sitä sanoi myös, että ei mitenkään voi kertoa, missä yliopiston pysäkki on, koska reitti on hänelle ihan vieras. Että meidän pitää itse tietää, milloin jäädä pois. Siinä sit ihmeteltiin, että miten voidaan tietää, kun ei olla koskaan käyty kyseisessä paikassa. Aika kauan se jaksoi jankata, kunnes repesi nauruun ja tajuttiin, että se vaan vitsaili. :D Kivan ensivaikutelman antoi irlantilaisista. :D Lisäksi pisti mun puhelimen taskuunsa, kun annoin sen hänelle näyttääkseni lipun.

Pilviä Norjan ja Skotlannin välissä. :D

Kolmen tunnin bussimatkan jälkeen oltiin vihdoin perillä (kyllä, bussikuski kertoi, että olemme yliopistolla). Samassa bongattiin eräs italialainen vaihtari seuraamme. Bussi jätti meidät siis pysäkille ja siinä sitten seisoimme ihmettelemässä, mihin suuntaan lähteä. Kaikki kolme asuimme täysin eri suunnissa. Kysyimme neuvoa, mutta henkilö, jolta kysyimme, osoittautui myös eksyksissä olevaksi vaihtariksi. Niin me sitten lähdimme seikkailemaan ja etsimään henkilöä, jolta kysyä neuvoa (oli meillä toki jonkunlainen kartta, mutta ei se kauheasti auttanut, kun ei tiedetty, missä ollaan). Pian löysimmekin tyypin, joka neuvoi jokaiselle, missä asumuksemme sijaitsee. Lisäksi halusimme tietää reitin lähimpään auki olevaan kauppaan. Emme kukaan olleet syöneet sinä päivänä aamupalan jälkeen juuri mitään. Eri suunnilla olevien asumuksiemme takia porukkamme hajosi, ja itse jatkoin matkaa hollantilaisen tytön kanssa. Kävimme hakemassa avaimet, viemässä matkatavaramme asunnolle ja lähdimme etsimään kauppaa. Se löytyikin lopulta, ja jouduimme kysymään vain kerran reittiä. Ostin hammastahnaa ja -harjan, shampoota, saippuaa jne. ja sen verran ruokaa, mitä kuvittelin jaksavani kantaa. Sitten asunnolle, tavarat laukuista kaappeihin ja ruokaa napaan. Samalla tutustuin neljään kämppikseeni. Siinäpä se eka päivä sitten olikin. Melkoisen pitkä sellainen, kun olin niiden kolmen tunnin unien jälkeen herännyt viideltä ja lisäksi kääntänyt kelloja kaksi tuntia taaksepäin. Uni maistui siis hyvin. Siitäkin huolimatta, että asunnossa oli jäätävän kylmä..

Seuraavaksi joitain yksittäisiä juttuja ensimmäisiltä päiviltä:

- Mun kämppiksenä asuu viisi pohjoisamerikkalaista tyttöä (se viides tuli vasta tiistaina, eli päivä meidän muiden jälkeen). Ovat äärettömän mukavia ja ystävällisiä jokaikinen. Mun on välillä usein vaikea pysyä niiden jutuissa mukana tällä loistavalla enkullani (huomaa sarkasmi), koska puhuvat niin nopeasti. Kärsivällisesti kyllä aina selittävät mulle, kun kysyn, missä mennään. :D

- Nämä kämppikset tykkäävät myös juhlia. Paljon. Yhtenä iltana osallistuin juomapeliin heidän vaatimuksestaan, mutta muuten olen ollut tylsä vanhus ja mennyt ajoissa nukkumaan. Ainakin yrittänyt. Täällä kun ei mitään äänenvaimennuksia tunneta. Tänään kyllä olen luvannut meneväni jonnekin TGIF-bileisiin. Ough. 

Meidän kämppä ulkoa.

- Muutaman ekan päviän aikana meillä kaikilla oli ihan pohjaton nälkä koko ajan. Matkustuspäivä meni tosi vähillä ruuilla, ja senkin jälkeen parina päivänä päivän kohokohta oli kaurahiutaleet, joiden päälle kaadoin vedenkeittimestä kiehuvaa vettä. Tuntui, että aina kun alkoi syömään, ei vaan koskaan tullut kylläiseksi. Ehkä vähän sama fiilis vieläkin, mutta on se jo helpottamaan päin. Meidän asunnossa ei ole mikroa, ja meillä meni kolme päivää ennen kuin keksittiin, miten hella toimii. :D Että sillä puuro-jogurttilinjalla mentiin aluksi hyvin pitkälti. 

- Lämpötila: ulkona on melkein kevät! Saapuessamme oli jotain 10 astetta, tänään ja eilen vaan 4-5, tosin aurinko lämmittää päivällä. Linnut laulavat ja ruoho on vihreää. Upeaa! Silti jaksan ihmetellä, kun paikalliset kulkevat ohuissa takeissa ja jonkun verran ihmisiä näkee shortseissakin. Hrrr. Itse olen tuulen vuoksi pukeutunut kuitenkin kevyttoppatakkiin. Tiedän kuuluvani vähemmistöön. Sisällä sen sijaan on ollut tooodella kylmä. Taisin kuitenkin eilen keksiä, miten patteri toimii, joten ehkä tää tästä. :D

Vihreä nurmikko

- Tulen niin nauttimaan lämpimästä suihkusta Suomeen palattuani..

- Ihmiset täällä ovat ihan äärettömän ystävällisiä. Niin toiset vaihtarit kuin irlantilaisetkin. Kaikki auttavat kysyttäessä ja välillä silloinkin, kun et kysy. Niin ei-suomalaista. 

- Ihmiset tykkäävät small talkista. Toinen ei-suomalainen juttu.

- Joka paikassa kysytään, kuinka voit. Se on näiden tapa sanoa hei. Kaupan kassa tervehtii ihmisiä sanoilla "hi, how are you/how are things?" ym. Alkuun koin tämän todella hämmentävänä, enkä tiennyt, miten reagoida. Nykyään osaan kai jo vastata "fine, thank you" ilman sen kummempia änkytyksiä. :p 

- Täällä olisi valtavan hyvät urheilumahdollisuudet! Harmi, että jalat ovat rikki ja olen päättänyt käyttää tämän ajan ilman koiria niiden paranteluun.

- Näillä irlantilaisilla olisi ehkä hieman opittavaa meille suomalaisille tutuksi tulleesta täsmällisyydestä. :D Tapahtumat alkavat sitten kun alkavat, ei silloin kun aikataulussa sanotaan. Muutenkin iso osa meille lähetetyistä sähköposteista sisältää väärää tietoa ja kurssien valitsemista ja aikataulujen  suunnittelua ei ainakaan ole tehty helpoksi. Aina kun kysyt joltain, vastaus on, että menet vaan kurssille ja kysyt proffalta, miten kurssi suoritetaan. Ongelma on vaan siinä, että en mä nyt kaikille kursseille voi mennä kyselemään, niin olis kiva, jos kursseista olisi jotain tietoa etukäteen. No meille sanottiin, että tärkein meille annettava neuvo on "don’t panic", joten sillä mennään. :D 

Olisi vaikka kuinka paljon juttua, mutta ehkä tyydyn nyt vain kuviin aikaa säästääkseni. Tämänkin tekstin aloitin jo toissapäivänä, mutta ei ole ollut aikaa viedä sitä loppuu. Niinpä saatte nyt tyytyä tällaiseen epäselvään sepustukseen.

Yliopiston päärakennuksella toivotetaan kaikki tervetulleiksi.

Silta, jonka alta menee Shannon-joki. Kampus sijaitsee molemmilla puolilla jokea.

Yliopistolta.

Minä ja Brown Thomas.

Eilen saatiin nauttia irlantilaisesta tanssiesityksestä.

  

Kampukselta.

Eräs yliopiston rakennuksista, Foundation Building.

Parisataa metriä mun asunnolta sijaitsee tämä areena.

Lisää kuvia kampukselta.

Nyt täytyy taas mennä! 

Lähtö

Kaksi viikkoa on kulunut edellisestä tekstistä, ja olen saanut itseni lentokoneeseen. Nukuin viime yönä taas jonkun kolme tuntia, mutta se varmasti kuuluu asiaan. Pakkaamisen kanssa selvisin yllättävän vähällä, vaikka toki jätin sen taas aika viime tippaan. Laukku painoi lopulta 20,1kg, ja päätin, että se saa kelvata. En oikein tiedä tuosta Irlannin säästä, mutta yritin ottaa lämmintä ja toki sadetta pitävää vaatetta riittävästi mukaan. Ja ainahan sitä kaupasta saa lisää, jos jotain jäi.

Kaikki meni siis varsin hyvin tähän aamuun asti, ja olin hyvällä ja odottavaisella mielellä. Aamulla, kun vanhempani tulivat hakemaan koiria ja viemään minua lentokentälle, todellisuus iski tajuntaani. Tuntui ihan hirveän pahalta sanoa koirille heipat, kun tiesi, että seuraavaan näkemiskertaan on ikuisuus (tai siltä se ainakin nyt tuntuu). En ollut etukäteen tajunnutkaan, miten pahalta lähdön hetki voi tuntua.  Olin ajatellut, että ikävöin koiria reissussa ollessani, mutta en ollut tajunnut, kuinka ikävältä jo niiden jättäminen tuntuu.

Juuri nyt on siis vähän sellainen ”mitä hittoa mä olen taas mennyt tekemään” -fiilis. Että pitikö nyt taas mennä kehittelemään jotain älyttömiä ideoita? Eikö nyt vaan voinut elää sitä omaa mukavaa arkea siellä tutussa ja turvallisessa ympäristössä koirien ja läheisten ihmisten kanssa? Miksi pitää lähteä yksinään jonnekin kauas: paikkaan, jossa on vieraita ihmisiä, vieras kieli, vieraat tavat ja kulttuuri? Semmoisia mietin juuri nyt ja olen vahvasti sitä mieltä, että olisi ollut parempi vaan jäädä kotiin. Toisaalta tiesin kyllä, että näitä fiiliksiä tulee. En vaan arvannut, että niitä tulee jo ennen kuin suljen kotioven. :D

Oli miten oli, reissuun on nyt lähdetty ja Dubliniin päästyäni täytyisi vielä selvitä Limerickiin, jossa tulen asumaan. Sinne hurauttaa Dublinista bussilla noin kahdessa tunnissa. Siis jos löytää oikeaan bussiin ja osaa vaihtaa sitä oikeassa kohtaa. :D Asuntonani toimii siis kampuksella sijaitseva opiskelija-asuntola. Täytyy ehkä kirjoitella tuosta lisää, kun nyt ensin itse näen, millainen tuo asumus tulee olemaan.

Sellaisia fiiliksiä alkumatkalta. Kovin kovin ristiriitaisia tunnelmia siis. Aika näyttää, mihin suuntaan tunnelmat muuttuvat, kun reissua on pidemmälti takana.

Alku

Kirjoittaessani tätä blogin ensimmäistä tekstiä kello on 2.52 sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Lähtöön on huomenaamulla tasan kaksi viikkoa aikaa. En saa unta, koska tajusin, että lähtöön tosiaan on huomenaamulla enää kaksi viikkoa aikaa! Tähän saakka koko reissu on tuntunut niin kaukaiselta. Olen voinut kuvitella sen olevan jossain kaukana tulevaisuudessa, vasta ensi vuoden puolella. Enää en voi ajatella niin, ja todellisuus iski tajuntaani. Kahden viikon ja muutaman tunnin päästä olen Helsinki-Vantaan lentokentällä odottamassa konetta, joka vie minut Dubliniin. Yksin vieraaseen maahan, vieraiden ihmisten, tapojen ja kulttuurin keskelle. Ja jopa vielä hirvittävämmältä asialta tuntuu se, että kahden viikon päästä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä nukun yksin ilman koiria. Ja jos kaikki menee niin kuin on tarkoitus, saan seuraavan kerran koirat unikaveriksi toukokuun loppupuolella. Tuntuu aivan käsittämättömältä, miten selviän noista monista päivistä ja öistä ilman niitä. Jossain vaiheessa reilu neljä kuukautta tuntui lyhyeltä ajalta, mutta nyt asiaa miettiessäni se tuntuu ihan todella pitkältä ajalta.

Tällaisiin mietteisiin havahduin siinä unta odotellessani, eikä sen jälkeen unen päästä kiinni saaminen ollut enää mitenkään mahdollista. Toisaalta surettaa, kun tajuan, miten vähän yhteistä aikaa meillä enää tällä erää on koirien kanssa. Toisaalta hermostuttaa kaikki käytännön järjestelyt, että olenko muistanut ja tulenko muistamaan kaiken tarvittavan. Ja kaiken kukkuraksi mahassa lentelee perhosia sen takia, etten yhtään tiedä, millainen tuo aikajakso tulee olemaan. Löydänkö ylipäänsä oikeaan paikkaan maahan saapuessani? Saanko kavereita? Ovatko opinnot liian haastavia? Mitä teen vapaa-ajalla? Millaisia kämppiksiä mulla tulee olemaan? Osaanko hoitaa kaikki käytännön asiat? Ihan hirveästi kysymyksiä, joita voi tässä yön pimeinä tunteina miettiä! :D  

Blogin aloittamisen lisäksi päädyin kirjoittamaan listaa niistä asioista, jotka pitää vielä tehdä ennen lähtöä. Heti helpotti, kun asiat ovat listana paperilla, eivätkä (pelkästään) pyörremyrskynä päässä. Kunhan en vain unohtaisi mitään, ainakaan mitään kovin tärkeää.  

P.s. Blogi on tällä hetkellä kovin keskeneräinen ulkoasultaan. Näin yön pimeinä tunteina saa sellaiseksi jäädäkin ainakin toistaiseksi. Ajattelin mennä testaamaan, josko uni tulisi, kun tuo kellokin tuossa kolmen tunnin päästä herättelee.