Lähtö

Kaksi viikkoa on kulunut edellisestä tekstistä, ja olen saanut itseni lentokoneeseen. Nukuin viime yönä taas jonkun kolme tuntia, mutta se varmasti kuuluu asiaan. Pakkaamisen kanssa selvisin yllättävän vähällä, vaikka toki jätin sen taas aika viime tippaan. Laukku painoi lopulta 20,1kg, ja päätin, että se saa kelvata. En oikein tiedä tuosta Irlannin säästä, mutta yritin ottaa lämmintä ja toki sadetta pitävää vaatetta riittävästi mukaan. Ja ainahan sitä kaupasta saa lisää, jos jotain jäi.

Kaikki meni siis varsin hyvin tähän aamuun asti, ja olin hyvällä ja odottavaisella mielellä. Aamulla, kun vanhempani tulivat hakemaan koiria ja viemään minua lentokentälle, todellisuus iski tajuntaani. Tuntui ihan hirveän pahalta sanoa koirille heipat, kun tiesi, että seuraavaan näkemiskertaan on ikuisuus (tai siltä se ainakin nyt tuntuu). En ollut etukäteen tajunnutkaan, miten pahalta lähdön hetki voi tuntua.  Olin ajatellut, että ikävöin koiria reissussa ollessani, mutta en ollut tajunnut, kuinka ikävältä jo niiden jättäminen tuntuu.

Juuri nyt on siis vähän sellainen ”mitä hittoa mä olen taas mennyt tekemään” -fiilis. Että pitikö nyt taas mennä kehittelemään jotain älyttömiä ideoita? Eikö nyt vaan voinut elää sitä omaa mukavaa arkea siellä tutussa ja turvallisessa ympäristössä koirien ja läheisten ihmisten kanssa? Miksi pitää lähteä yksinään jonnekin kauas: paikkaan, jossa on vieraita ihmisiä, vieras kieli, vieraat tavat ja kulttuuri? Semmoisia mietin juuri nyt ja olen vahvasti sitä mieltä, että olisi ollut parempi vaan jäädä kotiin. Toisaalta tiesin kyllä, että näitä fiiliksiä tulee. En vaan arvannut, että niitä tulee jo ennen kuin suljen kotioven. :D

Oli miten oli, reissuun on nyt lähdetty ja Dubliniin päästyäni täytyisi vielä selvitä Limerickiin, jossa tulen asumaan. Sinne hurauttaa Dublinista bussilla noin kahdessa tunnissa. Siis jos löytää oikeaan bussiin ja osaa vaihtaa sitä oikeassa kohtaa. :D Asuntonani toimii siis kampuksella sijaitseva opiskelija-asuntola. Täytyy ehkä kirjoitella tuosta lisää, kun nyt ensin itse näen, millainen tuo asumus tulee olemaan.

Sellaisia fiiliksiä alkumatkalta. Kovin kovin ristiriitaisia tunnelmia siis. Aika näyttää, mihin suuntaan tunnelmat muuttuvat, kun reissua on pidemmälti takana.