tiistai 14. helmikuuta 2017

Arkea

Olen nyt viettänyt täällä vajaan neljä viikkoa, ja tuntuu, että arki alkaa astumaan kuvioihin. Enää jokainen päivä ei ole täysin uudenlainen, vaan nykyään jo vähän tietää, mitä odottaa, ja rutiineja alkaa muodostua. Ihmiset ja luennoitsijat alkavat käydä tutuiksi, löydän useimmiten paikkaan, jonne olen menossa ja tiedän, mitä ostaa ruokakaupasta (täältä ei saa niitä Suomesta tuttuja tuotteita, ja aluksi kauppareissuun meni ikuisuus, kun piti miettiä, mitä ostaa). 

Arjen astuttua kuvioihin myös se tietynlainen alkuhuuma alkaa olla poissa. Jos käytetään vertauskuvia, niin voisin verrata tätä parisuhteen muodostamiseen (:D). Sen alkuhuuman jälkeen kun tulee vaihe, jossa huomaa, että toisessa on sittenkin jotain vikojakin, eikä se olekaan pelkästään täydellinen. Jotain sellaista olen huomaavinani tässäkin. Meissä kaikissa. Aletaan tosiaan olla sen verran tuttuja toisille, että se alun vieraskoreus on poissa. Pääasiassa se on hyvä asia, ja tykkään edelleen kaikista täällä tapaamistani tyypeistä kovasti! Mut toisaalta sillä on myös jotain kääntöpuolia. Tiedättekö, ne kämppiksen tiskit tiskialtaassa ärsyttää, eikä kaikilla muutenkaan voi aina olla se paras päivä. Tätä ei nyt kuitenkaan saa käsittää väärin. Tämä on varmasti ihan luonnollinen vaihe, eikä meillä tosiaan mitään riitoja täällä ole ollut. Ja sehän on vaan mukavaa, että pystyy olla kotona omana itsenään. Koitan siis kai vaan sanoa, että se "kuherruskuukausi" tämän Irlannin reissun kanssa alkaa olla ohi, ja arki ylä- ja alamäkineen on astunut kuvioihin. :)

Koska jokainen päivä ei ole enää niin jännä ja ihmeellinen, ei mulla myöskään ole mitään kovin jännää kerrottavaa tänne. :p Edellisen tekstin jälkeen olen mm. käynyt sellaisessa jokalauantaisessa milk market -jutussa katselemassa (en lopulta ostanut mitään), katsonut elokuvaa kämppisten kanssa, käynyt parissa jumpassa, tehnyt koulujuttuja, istunut luennoilla ja kirjoittanut kandia (ahdistus) sekä käynyt juhlimassa (!). Kyllä, taas. Johan mä kerran aikaisemminkin kävin. Se tarkoittaa sitä, että olen juhlinut täällä ollessa varmaan enemmän kuin edellisenä kahtena vuotena yhteensä. :D Pitäiskö tästä olla huolissaan? :D 

Seuraava ei ehkä kiinnosta ketään muuta kuin liikuntaa/uintia harrastavia tyyppejä, mutta kerronpa kuitenkin. Tänään kävin ekaa kertaa ohjatulla vesijuoksutunnilla (koska mun jalka on mitä on, eikä sillä voi juosta (tai kävellä...) maalla). Oon pitkittänyt sitä, koska jossain vaiheessa Suomessa opin lähestulkoon inhoamaan uimahalleja, kun sinne veteen meno on aina niin ärsyttävää, kun on kylmä. :D Eikä se vesijuoksu (tai uinti) muutenkaan ole mitään maailman ihaninta puuhaa mun mielestä. Ja siis jossain vaiheessa kävin hyvin ahkerastikin uimahallilla, mutta nyt viimeaikoina se on jäänyt todella vähiin. Niinpä yllätys oli melkoinen, kun täällä uimahallissa olikin lämmin! Jee! :D Oikeasti, en ole ikinä Suomessa käynyt noin lämpimässä uimahallissa (ja olen käynyt aika monessa..). Se, mikä oli "vähän" ällöä, oli se, että suihkut olivat altaan reunalla, mikä tarkoitti sitä, että siellä siis todellakin käytiin uimapuku päällä. Ja se taas mun mielessä tarkoittaa sitä, että altaaseen menevät ihmiset eivät ole niin puhtaita. Lisäksi vesijuoksuun tulleet ihmiset eivät kastelleet hiuksia, mikä Suomessa on ehdottomasti kielletty ainakin kaikissa halleissa, jossa olen käynyt. Kuten toki se uikkarit päällä suihkussa käyminen siis. Hygieniasyistä molemmat. No täällä ei kyllä muutenkaan olla niin tarkkoja noissa hygieniajutuissa kuin Suomessa (se on aina iloinen yllätys, jos jossain yleisessä vessassa sattuu olemaan saippuaa ja jotakin, johon kädet voi kuivata), että ehkäpä tuo ei niin yllätä. :D

Olen miettinyt, etten ehkä kauheasti matkustele Irlannin ulkopuolelle täällä ollessani. Kämppikseni ja monet muut amerikkalaiset ovat suunnitelleet kovasti reissuja, koska haluavat nähdä Eurooppaa mahdollisimman paljon. En itsekään ole juuri matkustellut eli nähtävää riittäisi kyllä mullakin. Toisaalta mietin, että ehtiihän sitä myöhemmminkin, jos on halua. Noilla amerikkalaisilla se on vähän eri juttu, kun niillä on pidempi (ja huomattavasti kalliimpi) matka tänne Eurooppaan. Itse en vaan oikein jaksa innostua siitä ideasta, että viettäisin jokaisen viikonlopun eri kaupungissa jossain hostellissa. Ensinnäkään se ei ole ihan ilmasta, vaikka tosi halpaa toki onkin. Ja toiseksi sellaiset viikonloput voivat olla aika väsyttäviä aikaisten/myöhäisten lentojen, aikaerojen ym. takia. Vielä en ole varannut yhtään reissua, enkä ajatellut varatakaan ihan heti. Katselen sitten myöhemmin keväällä, mihin tekee mieli. (Ja mitä jalka on mieltä kävelemisestä.)

Tässä vielä muutama viime aikoina otettu kännykkäräpsy.

Tuolla oltiin perjantaina.

Milk marketin tarjoiluja

Tämä tyttö osasi soittaa!

Lisää milk marketin tarjoiluja.
 Kivaa loppuviikkoa kaikille, jotka tänne eksyvät! :)

2 kommenttia:

  1. Sellaistahan se taitaa olla, että arki se koittaa jossain vaiheessa oli maa mikä tahansa. Stemppiä kandin kirjoittamiseen. Minusta saisi seuraa vaikka vesijumppaan tai vesijuoksuun sitten täällä kotosuomen Jyväskylässä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se arjen mukaantulo taitaa kuulua kuvioon, eikä se siis mitenkään huono juttu ole. :) Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan! Työ on siis viimeistelyä vaille valmis, mutta se tuntuu olevan se hankalin osuus. Kun aina löytyy viilattavaa. :D

      Ja joo, seura on ehdottomasti tervetullutta! Se tekee tuosta hommasta paljon mukavampaa. :)

      Poista