lauantai 25. maaliskuuta 2017

St. Patrick's day, irlantilainen elämänasenne ja opiskelujuttuja

Ehtikin jo tovi vierähtää edellisestä kirjoittelusta. Ei (muka) ole ollut aikaa kirjoitella. Päivät ovat kuluneet opiskelujen ja luennoilla istumisen lisäksi kavereiden kanssa aikaa viettäen joko ihan vaan hengailemalla tai sitten ollaan käyty pyöräilemässä tai vesijuoksemassa. Tällä viikolla käytiin katsomassa Beauty and the Beast elokuvissa. Oli katsomisen arvoinen leffa, suosittelen!

Viime viikon perjantaina vietettiin St. Patrick's day:tä. Luentoja ei silloin toki ollut, ja me vietettiin kyseinen päivä Dublinissa "parin" muun tyypin kanssa. Oli ihan kokemisen arvoinen päivä. Alla mutama kuva tuosta reissusta.

Tällaisella porukalla oltiin liikenteessä.


Pari tyyppiä. 

Paraati. Tästä en oikein saanut kuvia, kun ei päästy "eturiviin".

En ostanut mitään vihreää, mutta jotenkin piti päivää varten laittautua.

Pala Dublinia.

Lisäksi olen tuskaillut yhden ryhmätehtävän kanssa. Mun ryhmässä on kolme muuta ja kaikki ovat irlantilaisia. Meillä on ehkä vähän eri käsitys tästä opiskelusta, tai jotain. Sanotaanko nyt vaikka niin, että ei ole meidän ryhmädynamiikka ihan parhaimmasta päästä. :p Kaikki ovat ihan mukavia kyllä, mutta jotenkin ollaan kyllä vaan niin eri aaltopituudella, että on tosi hankala tehdä yhdessä hommia. Varsinkin, kun heillä ilmeisesti aika moni muu asia menee opiskelun edelle, ja itse taas tykkäisin hoitaa hommat edes suurin piirtein kunnolla. No, ei siitä sen enempää.

Opiskeluihin liittyen, on ollut aika vapauttavaa, kun tajusin lopettaa arvosanoista stressaamisen. :D Oikeasti noi pari kurssia ovat vaan niin vaikeita, että jos vaan pääsen läpi, niin olen ihan tyytyväinen. Varsinkin toi postgraduate studenteille suunnattu liikuntatieteen kurssi menee tällä hetkellä nin yli ymmärryksen, ettei paljon tartte hyvistä arvosanoista haaveilla. :D Mut kuulemma sama homma on muillakin kurssilaisilla. Tuo kurssi on jaettu kolmeen osaan, josta jokaisesta on oma projektityö. Ravitsemus oli ensimmäisenä ja siitä sain ihan hyvät pisteet (kolmanneksi parhaat, vaikka joudun tuskailemaan vieraan kielen kanssa, hah). Nyt menossa oleva fysiologia on vaan tosi hankalaa, kun mun mielestä proffa on kaikkea muuta kuin selkeä ja lisäksi ollaan puhuttu vaan jostain nippelitietojutuista perusasioiden sijaan. No katsotaan, mitä siitä tulee. Muutenkin on vähän hassua, että ollaan suoritettu vasta kolmasosa kurssista, vaikka aikaa on jäljellä enää tosi vähän. Pelkään, että tulee aika kova kiire kahden viimeisen projektityön kanssa. Ei kuitenkaan olla saatu niihin vielä mitään ohjeita, joten eipä noita vielä auta stressata.

Viime viikolla saatiin myös tietää tenttien aikataulut. Täällä on olemassa sellainen luksus kuin reading week, jolloin ei ole luentoja, vaan keskitytään tentteihin lukemiseen. Se alkaa 24.4. ja tentit ovat sitten vapun jälkeen. Nyt kun tiedän tenttien ajankohdat, osasin myös varata lentoliput kotiin. Olipa muuten paljon hankalampaa kuin tammikuussa tänne tullessa. Silloin maksoin suorasta lennosta matkatavaroiden kanssa 58 euroa, nyt halvin suora lento olisi ollut 370 euroa ilman matkatavaroita. Täytyi sitten ottaa lento yhden välilaskun kanssa, mikä tuo matka-aikaan pari tuntia lisää. Sen sai kuitenkin noin satasella.

En edelleenkään tiedä, miten tuohon lähestyvään kotiinpaluuseen tulisi suhtautua. Välillä - esimerkiksi silloin kun vien neljättä kertaa peräkkäin roskat ulos siitä huolimatta, että kanssani asuu viisi muutakin ihmistä - tulee mieleen, että huh, ei ole enää pitkä aika. (Älkää käsittäkö väärin, mun kämppiksen ovat kivoja, mut nää on näitä erilainen ajattelutapa -juttuja. Enkä puhu selän takana, oon ilmaissut asian heille. ;)) Ja toki kaipaan koiria ja odotan niiden näkemistä. Sitten taas suurimman osan ajasta tuntuu surulliselta, että tämä aika täällä on niin lyhyt. Tykkään ihan älyttömästi näistä ihmisistä (niin tutuista kuin tuntemattomistakin) ja tästä maasta ylipäänsä. Näillä on jotenkin niin erilainen asenne elämään kuin suomalaisilla. Semmoinen paljon rennompi. Välillä jopa niin rento, että tätä täsmällisyyteen ja sääntöihin tottunutta suomalaista hirvittää. En kuitenkaan usko, että se on mulle mitenkään pahitteeksi. Voisin vähän ottaa oppia näistä. Ei siis liikaa, mut vähän. ;) Ei aina tartte pingottaa ja asiat näköjään hoituu vähän vähemmälläkin täsmällisyydellä. Sanoo hän, joka just hetki sitten valitti siitä, kun ryhmän muut jäsenet eivät tee hommia. :D Nää on just niitä hetkiä, kun se rentous menee yli mun ymmärryksen. Tai sitten se, kun täällä kävellään ihan huoletta pyöräilijöiden kaistalla, eikä sitä kukaan katso pahalla. Tai kun on ihan normaalia kävellä punaisia päin. Tuollaisia asioita ihmettelen aika paljon. Sitten taas toisaalta täällä on ihan superhienoa, kun kävellessä ja pyörällä autoilijat todellakin kunnioittavat sinua ja pysähtyvät, kun vähänkin katsot suojatielle päin. Se on sitä toisten kunnioittamista, mikä on täällä jotenkin niin erilaista kuin Suomessa.

Sekin vähän harmittaa, kun neljä kuukautta on aika lyhyt aika kielen hiomiseen. Olispa kiva saada omasta puhumisesta vielä paljon sujuvampaa. Lähtötaso kun ei ollut mikään kovin hulppea, niin ei tässä neljässä kuukaudessa nyt ihmeitä tehdä. Kai se kieli on jonkin verran kehittynyt, mutta koska olen minä, en osaa iloita siitä, vaan tuskastelen niiden juttujen kanssa, mitkä eivät suju. :D Mutta onneksi tässä on vielä noin seitsemän viikkoa aikaa harjoitella. :)

Täällä on muuten kevät! Siis oikeasti. Viikonloppuna lämpömittarin lukemat ovat näyttäneet sellaista 17 astetta. Huikeaa! Olen viettänyt paljon aikaa ulkona, koska ei nyt vaan ole huvittanut hengailla sisällä tuollaisella ilmalla.

Piti siirtää opiskelupiste ulos, koska oli vaan niin upea sää!

En ollut ainoa.
Tällaista itselle hyvin ajankohtaista luentoakin on tullut kuunneltua. Oli muuten hyvä luento! 
Niin ja hei, MÄ PALAUTIN KANDIN! Oli jo aikakin. :D Mukavaa viikonloppua sinne Suomeen, jos tänne joku eksyy! :) 

2 kommenttia:

  1. Siis varmasti tosi turhauttavaa tehdä ryhmätyötä, jos muut ryhmäläiset ei siihen oikein keskity. En kyllä yhtään kaipaa ryhmätöiden tekoa :DD

    Ja se helpottaa tosi paljon, kun ei arvosanoista stressaa. Mä varmaan tajusin sen tokana opiskeluvuonna, että kunhan menee kurssit läpi niin ihan sama ja sainkin parempia arvosanoja kursseista, jotka mua erityisesti kiinnosti ja vähän huonompia vaikeammista ja ei niin kiinnostavista kursseista.

    Hitsit, että aika menee nopeasti! Vastahan sä lähdit sinne! Koirat on varmasti ihana taas nähdä, mutta varmasti sulla jää myös ikävä Irlantia kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun nyt edes näkisi niitä ryhmäläisiä, niin se olisi jo plussaa. :D Mäkään en varmasti tule kaipaamaan ryhmätöitä valmistuttuani. Toisaalta tehtiin just yksi toinen ryhmätyö, ja kaikki sujui upeasti, koska mulla oli niin hyvä ryhmä (olivat myös vaihtareita).

      Mä en kyllä vielä ole tajunnut sitä Suomessa ollessani. :D Yrittänyt kyllä, mutta aina se menee sellaiseksi pingottamiseksi. Mutta kun olin etukäteen päättänyt, että täällä ollessa keskityn enemmän elämyksiin opiskelun sijaan, niin se jotenkin auttaa päästämään irti arvosanapaineista.

      No niin menee! Niin ristiriitaista, kun toisaalta haluaisi nähdä koirat hetijustnyt, mut toisaalta ei haluaisi lähteä täältä.

      Poista