lauantai 25. maaliskuuta 2017

St. Patrick's day, irlantilainen elämänasenne ja opiskelujuttuja

Ehtikin jo tovi vierähtää edellisestä kirjoittelusta. Ei (muka) ole ollut aikaa kirjoitella. Päivät ovat kuluneet opiskelujen ja luennoilla istumisen lisäksi kavereiden kanssa aikaa viettäen joko ihan vaan hengailemalla tai sitten ollaan käyty pyöräilemässä tai vesijuoksemassa. Tällä viikolla käytiin katsomassa Beauty and the Beast elokuvissa. Oli katsomisen arvoinen leffa, suosittelen!

Viime viikon perjantaina vietettiin St. Patrick's day:tä. Luentoja ei silloin toki ollut, ja me vietettiin kyseinen päivä Dublinissa "parin" muun tyypin kanssa. Oli ihan kokemisen arvoinen päivä. Alla mutama kuva tuosta reissusta.

Tällaisella porukalla oltiin liikenteessä.


Pari tyyppiä. 

Paraati. Tästä en oikein saanut kuvia, kun ei päästy "eturiviin".

En ostanut mitään vihreää, mutta jotenkin piti päivää varten laittautua.

Pala Dublinia.

Lisäksi olen tuskaillut yhden ryhmätehtävän kanssa. Mun ryhmässä on kolme muuta ja kaikki ovat irlantilaisia. Meillä on ehkä vähän eri käsitys tästä opiskelusta, tai jotain. Sanotaanko nyt vaikka niin, että ei ole meidän ryhmädynamiikka ihan parhaimmasta päästä. :p Kaikki ovat ihan mukavia kyllä, mutta jotenkin ollaan kyllä vaan niin eri aaltopituudella, että on tosi hankala tehdä yhdessä hommia. Varsinkin, kun heillä ilmeisesti aika moni muu asia menee opiskelun edelle, ja itse taas tykkäisin hoitaa hommat edes suurin piirtein kunnolla. No, ei siitä sen enempää.

Opiskeluihin liittyen, on ollut aika vapauttavaa, kun tajusin lopettaa arvosanoista stressaamisen. :D Oikeasti noi pari kurssia ovat vaan niin vaikeita, että jos vaan pääsen läpi, niin olen ihan tyytyväinen. Varsinkin toi postgraduate studenteille suunnattu liikuntatieteen kurssi menee tällä hetkellä nin yli ymmärryksen, ettei paljon tartte hyvistä arvosanoista haaveilla. :D Mut kuulemma sama homma on muillakin kurssilaisilla. Tuo kurssi on jaettu kolmeen osaan, josta jokaisesta on oma projektityö. Ravitsemus oli ensimmäisenä ja siitä sain ihan hyvät pisteet (kolmanneksi parhaat, vaikka joudun tuskailemaan vieraan kielen kanssa, hah). Nyt menossa oleva fysiologia on vaan tosi hankalaa, kun mun mielestä proffa on kaikkea muuta kuin selkeä ja lisäksi ollaan puhuttu vaan jostain nippelitietojutuista perusasioiden sijaan. No katsotaan, mitä siitä tulee. Muutenkin on vähän hassua, että ollaan suoritettu vasta kolmasosa kurssista, vaikka aikaa on jäljellä enää tosi vähän. Pelkään, että tulee aika kova kiire kahden viimeisen projektityön kanssa. Ei kuitenkaan olla saatu niihin vielä mitään ohjeita, joten eipä noita vielä auta stressata.

Viime viikolla saatiin myös tietää tenttien aikataulut. Täällä on olemassa sellainen luksus kuin reading week, jolloin ei ole luentoja, vaan keskitytään tentteihin lukemiseen. Se alkaa 24.4. ja tentit ovat sitten vapun jälkeen. Nyt kun tiedän tenttien ajankohdat, osasin myös varata lentoliput kotiin. Olipa muuten paljon hankalampaa kuin tammikuussa tänne tullessa. Silloin maksoin suorasta lennosta matkatavaroiden kanssa 58 euroa, nyt halvin suora lento olisi ollut 370 euroa ilman matkatavaroita. Täytyi sitten ottaa lento yhden välilaskun kanssa, mikä tuo matka-aikaan pari tuntia lisää. Sen sai kuitenkin noin satasella.

En edelleenkään tiedä, miten tuohon lähestyvään kotiinpaluuseen tulisi suhtautua. Välillä - esimerkiksi silloin kun vien neljättä kertaa peräkkäin roskat ulos siitä huolimatta, että kanssani asuu viisi muutakin ihmistä - tulee mieleen, että huh, ei ole enää pitkä aika. (Älkää käsittäkö väärin, mun kämppiksen ovat kivoja, mut nää on näitä erilainen ajattelutapa -juttuja. Enkä puhu selän takana, oon ilmaissut asian heille. ;)) Ja toki kaipaan koiria ja odotan niiden näkemistä. Sitten taas suurimman osan ajasta tuntuu surulliselta, että tämä aika täällä on niin lyhyt. Tykkään ihan älyttömästi näistä ihmisistä (niin tutuista kuin tuntemattomistakin) ja tästä maasta ylipäänsä. Näillä on jotenkin niin erilainen asenne elämään kuin suomalaisilla. Semmoinen paljon rennompi. Välillä jopa niin rento, että tätä täsmällisyyteen ja sääntöihin tottunutta suomalaista hirvittää. En kuitenkaan usko, että se on mulle mitenkään pahitteeksi. Voisin vähän ottaa oppia näistä. Ei siis liikaa, mut vähän. ;) Ei aina tartte pingottaa ja asiat näköjään hoituu vähän vähemmälläkin täsmällisyydellä. Sanoo hän, joka just hetki sitten valitti siitä, kun ryhmän muut jäsenet eivät tee hommia. :D Nää on just niitä hetkiä, kun se rentous menee yli mun ymmärryksen. Tai sitten se, kun täällä kävellään ihan huoletta pyöräilijöiden kaistalla, eikä sitä kukaan katso pahalla. Tai kun on ihan normaalia kävellä punaisia päin. Tuollaisia asioita ihmettelen aika paljon. Sitten taas toisaalta täällä on ihan superhienoa, kun kävellessä ja pyörällä autoilijat todellakin kunnioittavat sinua ja pysähtyvät, kun vähänkin katsot suojatielle päin. Se on sitä toisten kunnioittamista, mikä on täällä jotenkin niin erilaista kuin Suomessa.

Sekin vähän harmittaa, kun neljä kuukautta on aika lyhyt aika kielen hiomiseen. Olispa kiva saada omasta puhumisesta vielä paljon sujuvampaa. Lähtötaso kun ei ollut mikään kovin hulppea, niin ei tässä neljässä kuukaudessa nyt ihmeitä tehdä. Kai se kieli on jonkin verran kehittynyt, mutta koska olen minä, en osaa iloita siitä, vaan tuskastelen niiden juttujen kanssa, mitkä eivät suju. :D Mutta onneksi tässä on vielä noin seitsemän viikkoa aikaa harjoitella. :)

Täällä on muuten kevät! Siis oikeasti. Viikonloppuna lämpömittarin lukemat ovat näyttäneet sellaista 17 astetta. Huikeaa! Olen viettänyt paljon aikaa ulkona, koska ei nyt vaan ole huvittanut hengailla sisällä tuollaisella ilmalla.

Piti siirtää opiskelupiste ulos, koska oli vaan niin upea sää!

En ollut ainoa.
Tällaista itselle hyvin ajankohtaista luentoakin on tullut kuunneltua. Oli muuten hyvä luento! 
Niin ja hei, MÄ PALAUTIN KANDIN! Oli jo aikakin. :D Mukavaa viikonloppua sinne Suomeen, jos tänne joku eksyy! :) 

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kevät tuli!

Tästä alkaa näköjään tulla tapa, että julkaisen uuden tekstin aina viikon päätteeksi. En kuitenkaan halua luoda mitään rutiineja, eli katsotaan, miten käy jatkossa. :) 

Tällä viikolla säät ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Alkuviikosta tuuli kovaa ja satoi lähes tauotta, loppuviikosta säät ovat olleet ihan mahtavat! Lauantaina ja sunnuntaina on ollut ihan superkeväistä. Tykkään!

Muuten tähän viikkoon on mahtunut sen tavanomaisen luennoilla istumisen lisäksi muun muassa eräs hauska projektityö, joka tehtiin liikunnanopeopiskelijoille suunnatulla Fundamental Movement Skills -nimisellä kurssilla. Meidät jaettiin neljän hengen ryhmiin, ja jokaiselle ryhmälle nimettiin kaksi taitoa, jotka meidän tuli opettaa ja lisäksi arvioida oppilaiden taitotasoa näissä liikkeissä. Homma alkoi tietenkin suunnittelulla jo pari viikkoa sitten, ja ennen varsinaista tositoimiin ryhtymistä kaikilla tuli olla käsitys siitä, miten ryhmä aikoo tunnin toteuttaa. Torstaina sitten saimme ryhmän ekaluokkalaisia tunnille, ja siitä jokaiselle ryhmälle jaettiin kahdeksan lasta. Ryhmiä samassa liikuntasalissa oli 4, eli lapsia oli 32. Voin kertoa, että meteli oli melkoinen ja sai ihan reippaalla äänellä puhua, jos halusi saada viestinsä perille. :D Meidän oppilaat olivat ehkä vähän vallattomia, mutta oikein mukavia silti. :) En tiedä, miten tuo meni, mutta ainakin lapset olivat tyytyväisiä tunnin jälkeen. Proffa ja pari apuria kiertelivät salissa arvioimassa meidän opetusta, joten jossain vaiheessa saadaan palautetta tunnista. Olisi kiva laittaa tunnin aikana otettu valokuva tähän, mutta koska  en oikeastaan tiedä, minkälaiset säännöt täällä on kuvien ottamiseen saati julkaisemiseen, niin jääköön kuva vaan omaksi muistoksi. Siitä kun kuitenkin voi tunnistaa ihmisiä.

Homma nyt ei kuitenkaan ollut vielä siinä, sillä tuo oli vasta 20% koko tehtävästä ja loput 80% on kirjallisia töitä, joita aletaan tehdä ensi viikosta alkaen oman ryhmäni kanssa. Mulla on vaan himppasen hankaluuksia aina välillä ymmärtää noita irlantilaisia, niin se vähän hankaloittaa tätä ryhmätyöskentelyä. :D Olin hyvin helpottunut, kun mun kanadalainen kämppis, joka on myös samalla kurssilla, sanoi, ettei saa mitään selvää, mitä hänen ryhmänsä jäsenet puhuvat. :p He nyt kuitenkin puhuvat äidinkielenään samaa kieltä, eivätkä silti ymmärrä toisiaan. :D Tai siis tuo mun kämppis kyllä puhuu selkeästi, etten usko, että hänen puheensa ymmärtämisessä on kenelläkään ongelmia. Noista irlantilaisista ei voi sanoa samaa. :D En käsitä, miten kukaan pystyy puhumaan niin nopeasti. :D Onneksi nää irlantilaiset luennoitsijat sentään puhuvat siten, että niistä saa selvää. Olis muuten vähän kurjaa istua luennoilla. :D

Muuten tällä viikolla olen mm. päässyt seuraamaan elvytystä uimahallissa (ei mitään harjoitustilannetta, vaan ihan oikeaa). Homma näytti olevan henkilökunnalla hyvin hallussa, eivätkä halunneet ulkopuolisia käsiä apuun, joten seurasin tilannetta vähän matkan päästä. ROSC saavutettiinkin ennen ensihoidon paikalle saapumista! Hienoa työtä kyseisiltä uimavalvojilta. :) Niin ja sairasteluista puheen ollen mun kämppiksellä todettiin salmonella. Great. Oon ollut ihan supervarovainen hygienian kanssa ja toivon, että me muut säästyttäisiin siltä. Toistaiseksi näyttää hyvältä!

Perjantaina sain taas muistutuksen tästä irlantilaisesta asenteesta, josta olen aiemminkin puhunut. Meidän proffa unohti tulla pitämään luetoa. :D Harmi, kun ensi perjantaina on St. Patrick's day, eikä silloinkaan ole luentoja. Sitäkään ei kai ole ajateltu aikataulua laadittaessa. Näin ollen saatiin järkyttävä kasa itseopiskeltavaa materiaalia. Tuosta kurssista on tulossa aika iso projektityö, joka pitää palauttaa tässä kuussa. Kuitenkaan yhtään luentoa ei ole vielä ollut kyseisestä aiheesta, emmekä ole saaneet tehtävänantoa. No mitä pienistä, kai tuo joskus selviää. :D Kuulin vaan huhuja, että yleensä opiskelijat ovat kokeneet kyseisen projektin aika työlääksi, niin olisi tietty kiva, jos sen kirjoittamiseen olisi annettu enemmän kuin kaksi päivää.

Ensi viikko on melkoisen työntäyteinen, kun luentojen lisäksi on pari ryhmätyötä tehtävänä ja lisäksi omatoimista opiskelua olisi aika paljon. Silti täällä on aikaa huomattavasti enemmän kuin Suomessa, kun täällä siirtymisiin menee maksimissaan 15 minuuttia ja sit tietysti kaikki koirien kanssa lenkkeilystä jäävä aika on käytettävissä täällä. Sitähän voisi ihan tottua tähän, että pääsääntöisesti ehtii mm. nukkua kunnolla öisin..

Ei nyt ollut parempaakaan kuvaa tähän, ja halusin löytää jonkun. :D Tää on lauantaiselta pyöräreissulta, kun käytiin kaverin kanssa keskustassa. 

Samaiselta reissulta.




sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kiipeilyä ja vähän stressiäkin

Kuten viime tekstissä mainitsin, kulunut viikko oli niin kutsuttu "Charity Week", mikä tarkoitti juhlimista aamusta iltaan. Irlantilaisille siis. Meistä vaihtareista suurin osa taisi keskittyä ihan vaan opiskeluun. Ihan leppoisasti tuo viikko meni, kun vartijoita oli paljon ja päivisinkin täällä pyöri aina joku katsomassa, että asiat ovat kunnossa. Yhtenä yönä en saanut unta, kun mun ikkunan alla oli ilmeisesti jotkut bileet, mutta se on pientä se. ;) 

Kulunut viikko on hujahtanut ohi ihan yhtä nopeasti kuin edeltäjänsäkin. Yksi viikon kohokohdista oli keskiviikon kiipeilytreeni. Olen kiipeillyt kerran aikaisemmin elämässäni ja nyt ajattelin kokeilla toisen kerran, kun oli mahdollisuus. Paikalle päästessäni yllätyin, kun meille ei annetukaan valjaita Eli se oli ehkä sitten boulderointia, jos olen ymmärtänyt oikein :D. Irlantilaiset kutsuvat sitä kuitenkin kiipeilyksi (= climbing), eivätkä boulderoinniksi (= bouldering). Mutta oli mitä oli, kiipeiltiin semmosilla matalahkoilla seinillä ilman valjaita. Olin vähän skeptinen koko homman suhteen aluksi, mutta se osoittautuikin yllättävän kivaksi hommaksi! (Lukuun ottamatta sitä faktaa, että jalka ei ehkä kauheasti arvostanut niitä lukuisia hyppyjä alas seinältä..) Kädet tuossa kyllä tottumattomalla väsyivät, ja vieläkin tuntuu kyynärvarsissa, että jotain on tullut tehtyä. 





Alla erittäin laadukas video, jonka kohdalla mietin pitkään, kehtaako sitä laittaa tänne. Mutta menköön. :D Ei tuo meno nyt kovin taidokasta ollut, mut pääsin sentään noita helpompia seiniä ylös. :D



Olen tällä viikolla nähnyt kolmena yönä koirista unta. Tiedän, että niillä on kaikki hyvin ja että ei ole enää kauhean pitkä aika siihen, että näen ne, mutta on niitä silti ikävä. Onneksi pääsen olemaan niiden kanssa sitten öisin. :D

Oon myös ehkä stressannut vähän liikaa. Ylläri. :P Juteltiin erään täällä olevan kaverin kanssa tästä asiasta ja todettiin olevamme kuin yö ja päivä tämän asian suhteen. Tuo kaveri sanoi, ettei edes tajua, mistä voisi stressata ja että välillä toivoisi, että stressaisi edes vähän, että saisi hommia hoidettua. Yritin selittää kaikkia opiskeluun liittyviä asioita, joista voi stressata, mutta ei mun viesti ehkä mennyt kovin hyvin perille. :D En ehkä ihan tuollaistakaan haluaisi, mutta se kuuluisa kultainen keskitie meidän kahden väliltä olisi ihan hyvä. Oikeasti en ihan itsekään tiedä, miksi stressaan, kun en edes tavoittele mitään huippuarvosanoja täällä ollessa. Suht vaikeiden asioiden opiskeleminen vieraalla kielellä on jo ihan tarpeeksi haastavaa ilman, että tarvitsisi tavoitella erinomaisia arvosanoja. Mutta ei tässä nyt mitään hätää ole, ja nyt tuntuu taas helpommalta, kun olen viikonloppuna saanut ihan hyvin hommia tehtyä ja lisäksi torstaina saatiin yksi ryhmätyö esitettyä. 

Mä en vieläkään oikein käsitä tätä irlantilaista leväperäisyyttä. :D Tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkes, että asiat ja esim. aikataulut muuttuvat aiemmin ilmoitetusta. Esimerkiksi eräälle kurssille mulla on kolme erilaista aikataulua. Niistä paikkansa (toivottavasti) pitää se, jonka luennoitsija näytti luennolla ja josta ehdin ottaa kuvan. Ei siis voi luottaa esimerkiksi netissä olevaan kurssiaikatauluun eikä myöskään siihen aikatauluun, joka jaettiin ensimmäisellä luentokerralla. :D Jyväskylässä kaikki aikataulumuutokset tulevat netissä olevaan kalenteriin ja siitä myös ilmoitetaan kurssilla oleville opiskelijoille sähköpostitse. Voisivat nää irlantilaiset ottaa mallia. :D Perjantaina oli ensimmäinen kerta, kun missasin tunnin yhdestä luennosta, koska en ollut kuullut muuttuneesta aikataulusta. Menin paikalle yhdeltä, eikä luokassa ollut ketään. Laitoin sähköpostia sille ainoalle henkilölle, jonka sähköpostiosoitteen tiesin (ajattelin, ettei opettaja kuitenkaan vastaa ja kenenkään puhelinnumeroa mulla ei ollut), joka onnekseni vastasikin heti. Olivat täysin toisessa rakennuksessa ja aloittaneet jo klo 12. Kyselin sitten paikalle päästyäni (meitä on kurssilla vaan joku 15 opiskelijaa), että missä tuosta aikataulumuutoksesta on ilmoitettu. No kuulemma jossain WhatsApp-ryhmässä johon en kuulu. :D Kiva. Opettaja kyllä pahoitteli kovasti ja sanoi, ettei tämä tietenkään vaikuta arvosanaan, niin kuin poissaolot yleensä. Ja nyt kuulun siihen WhatsApp-ryhmäänkin, niin ehkä saan jatkossa tiedon, jos aikataulut muuttuvat.

Kun nyt "haukuin" näitä paikallisia käytäntöjä, niin pitää tasapainon vuoksi sanoa jotain positiivistakin. Koska kyllä niitäkin asioita löytyy, paljon. Ensinnäkin nämä kurssit ovat oikeasti tosi mielenkiintoisia ja monesti mietin, miksi meillä ei ole tällaista kurssia. Täällä on myös paljon enemmän käytännön juttuja kuin meillä Suomessa. Toki meilläkin on labroja, mutta suurin osa opiskelusta on luennoilla istumista. Täällä opetellaan asioita myös käytännössä, mikä on kiva juttu. Tälläkin viikolla pääsin mm. mittaamaan omaa nestetasapainoani erilaisilla mittareilla. :P Lisäksi kaikki tapaamani proffat ovat olleet todella mukavia ja auttavaisia. Niin kuin ihmiset täällä yleensäkin. Esim. eräällä kurssilla tuskailin Excelin kanssa, kun en saanut syötettyä siihen oikeita kaavoja, ja eräs opiskelija lupasi tuosta vaan lähettää omansa mulle. Niin mun ei tarvinnut kuin syöttää omat lukuni siihen tiedostoon, jossa kaavat olivat jo valmiina. Jee! :D Lisäksi tykkään erittäin paljon siitä faktasta, että täällä ekat luennot alkavat vasta yhdeksältä Suomen kahdeksan sijaan! Toki täällä viimeiset luennot loppuvat vasta klo 18, mutta se sopii mulle huomattavasti paremmin kuin 8-16. Mutta siis suurin plussa täällä on kyllä ehdottomasti tuo ihmisten ystävällisyys. Siitä vois suomalaiset ottaa vähän mallia. :D

Mitään kovin ihmeellistä ei tähän(kään) viikkoon ole kuulunut. Sitä tavallista luennoilla käyntiä, opiskelua, kämppisten ja muiden kavereiden kanssa hengailua ja liikuntaa. Semmoista se arki täällä on. Tykkään!