Kiipeilyä ja vähän stressiäkin

Kuten viime tekstissä mainitsin, kulunut viikko oli niin kutsuttu "Charity Week", mikä tarkoitti juhlimista aamusta iltaan. Irlantilaisille siis. Meistä vaihtareista suurin osa taisi keskittyä ihan vaan opiskeluun. Ihan leppoisasti tuo viikko meni, kun vartijoita oli paljon ja päivisinkin täällä pyöri aina joku katsomassa, että asiat ovat kunnossa. Yhtenä yönä en saanut unta, kun mun ikkunan alla oli ilmeisesti jotkut bileet, mutta se on pientä se. ;) 

Kulunut viikko on hujahtanut ohi ihan yhtä nopeasti kuin edeltäjänsäkin. Yksi viikon kohokohdista oli keskiviikon kiipeilytreeni. Olen kiipeillyt kerran aikaisemmin elämässäni ja nyt ajattelin kokeilla toisen kerran, kun oli mahdollisuus. Paikalle päästessäni yllätyin, kun meille ei annetukaan valjaita Eli se oli ehkä sitten boulderointia, jos olen ymmärtänyt oikein :D. Irlantilaiset kutsuvat sitä kuitenkin kiipeilyksi (= climbing), eivätkä boulderoinniksi (= bouldering). Mutta oli mitä oli, kiipeiltiin semmosilla matalahkoilla seinillä ilman valjaita. Olin vähän skeptinen koko homman suhteen aluksi, mutta se osoittautuikin yllättävän kivaksi hommaksi! (Lukuun ottamatta sitä faktaa, että jalka ei ehkä kauheasti arvostanut niitä lukuisia hyppyjä alas seinältä..) Kädet tuossa kyllä tottumattomalla väsyivät, ja vieläkin tuntuu kyynärvarsissa, että jotain on tullut tehtyä. 

Alla erittäin laadukas video, jonka kohdalla mietin pitkään, kehtaako sitä laittaa tänne. Mutta menköön. :D Ei tuo meno nyt kovin taidokasta ollut, mut pääsin sentään noita helpompia seiniä ylös. :D

Olen tällä viikolla nähnyt kolmena yönä koirista unta. Tiedän, että niillä on kaikki hyvin ja että ei ole enää kauhean pitkä aika siihen, että näen ne, mutta on niitä silti ikävä. Onneksi pääsen olemaan niiden kanssa sitten öisin. :D

Oon myös ehkä stressannut vähän liikaa. Ylläri. :P Juteltiin erään täällä olevan kaverin kanssa tästä asiasta ja todettiin olevamme kuin yö ja päivä tämän asian suhteen. Tuo kaveri sanoi, ettei edes tajua, mistä voisi stressata ja että välillä toivoisi, että stressaisi edes vähän, että saisi hommia hoidettua. Yritin selittää kaikkia opiskeluun liittyviä asioita, joista voi stressata, mutta ei mun viesti ehkä mennyt kovin hyvin perille. :D En ehkä ihan tuollaistakaan haluaisi, mutta se kuuluisa kultainen keskitie meidän kahden väliltä olisi ihan hyvä. Oikeasti en ihan itsekään tiedä, miksi stressaan, kun en edes tavoittele mitään huippuarvosanoja täällä ollessa. Suht vaikeiden asioiden opiskeleminen vieraalla kielellä on jo ihan tarpeeksi haastavaa ilman, että tarvitsisi tavoitella erinomaisia arvosanoja. Mutta ei tässä nyt mitään hätää ole, ja nyt tuntuu taas helpommalta, kun olen viikonloppuna saanut ihan hyvin hommia tehtyä ja lisäksi torstaina saatiin yksi ryhmätyö esitettyä. 

Mä en vieläkään oikein käsitä tätä irlantilaista leväperäisyyttä. :D Tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkes, että asiat ja esim. aikataulut muuttuvat aiemmin ilmoitetusta. Esimerkiksi eräälle kurssille mulla on kolme erilaista aikataulua. Niistä paikkansa (toivottavasti) pitää se, jonka luennoitsija näytti luennolla ja josta ehdin ottaa kuvan. Ei siis voi luottaa esimerkiksi netissä olevaan kurssiaikatauluun eikä myöskään siihen aikatauluun, joka jaettiin ensimmäisellä luentokerralla. :D Jyväskylässä kaikki aikataulumuutokset tulevat netissä olevaan kalenteriin ja siitä myös ilmoitetaan kurssilla oleville opiskelijoille sähköpostitse. Voisivat nää irlantilaiset ottaa mallia. :D Perjantaina oli ensimmäinen kerta, kun missasin tunnin yhdestä luennosta, koska en ollut kuullut muuttuneesta aikataulusta. Menin paikalle yhdeltä, eikä luokassa ollut ketään. Laitoin sähköpostia sille ainoalle henkilölle, jonka sähköpostiosoitteen tiesin (ajattelin, ettei opettaja kuitenkaan vastaa ja kenenkään puhelinnumeroa mulla ei ollut), joka onnekseni vastasikin heti. Olivat täysin toisessa rakennuksessa ja aloittaneet jo klo 12. Kyselin sitten paikalle päästyäni (meitä on kurssilla vaan joku 15 opiskelijaa), että missä tuosta aikataulumuutoksesta on ilmoitettu. No kuulemma jossain WhatsApp-ryhmässä johon en kuulu. :D Kiva. Opettaja kyllä pahoitteli kovasti ja sanoi, ettei tämä tietenkään vaikuta arvosanaan, niin kuin poissaolot yleensä. Ja nyt kuulun siihen WhatsApp-ryhmäänkin, niin ehkä saan jatkossa tiedon, jos aikataulut muuttuvat.

Kun nyt "haukuin" näitä paikallisia käytäntöjä, niin pitää tasapainon vuoksi sanoa jotain positiivistakin. Koska kyllä niitäkin asioita löytyy, paljon. Ensinnäkin nämä kurssit ovat oikeasti tosi mielenkiintoisia ja monesti mietin, miksi meillä ei ole tällaista kurssia. Täällä on myös paljon enemmän käytännön juttuja kuin meillä Suomessa. Toki meilläkin on labroja, mutta suurin osa opiskelusta on luennoilla istumista. Täällä opetellaan asioita myös käytännössä, mikä on kiva juttu. Tälläkin viikolla pääsin mm. mittaamaan omaa nestetasapainoani erilaisilla mittareilla. :P Lisäksi kaikki tapaamani proffat ovat olleet todella mukavia ja auttavaisia. Niin kuin ihmiset täällä yleensäkin. Esim. eräällä kurssilla tuskailin Excelin kanssa, kun en saanut syötettyä siihen oikeita kaavoja, ja eräs opiskelija lupasi tuosta vaan lähettää omansa mulle. Niin mun ei tarvinnut kuin syöttää omat lukuni siihen tiedostoon, jossa kaavat olivat jo valmiina. Jee! :D Lisäksi tykkään erittäin paljon siitä faktasta, että täällä ekat luennot alkavat vasta yhdeksältä Suomen kahdeksan sijaan! Toki täällä viimeiset luennot loppuvat vasta klo 18, mutta se sopii mulle huomattavasti paremmin kuin 8-16. Mutta siis suurin plussa täällä on kyllä ehdottomasti tuo ihmisten ystävällisyys. Siitä vois suomalaiset ottaa vähän mallia. :D

Mitään kovin ihmeellistä ei tähän(kään) viikkoon ole kuulunut. Sitä tavallista luennoilla käyntiä, opiskelua, kämppisten ja muiden kavereiden kanssa hengailua ja liikuntaa. Semmoista se arki täällä on. Tykkään!