Adare ja Inis Oírr

Viime viikon sunnuntaina matkattiin Limerickin lähellä olevaan pikkukylään, Adareen. Päivä oli lämmin, joten teki mieli tehdä jotain muuta kuin kouluhommia. Adareen pääsee mukavasti bussilla reilussa puolessa tunnissa. Kylä oli oikeasti pieni, joten aika nopeasrti tuo oli nähty. Kuvia tuli tietenkin otettua. :)

Tämä löytyi eräästä pikkuputiikista. Siinäpä hyvä filosofia! 

Nyt lauantaina määränpäänä oli sitten Aransaariin kuuluva Inis Oírr. Aransaaret sijatisevat Irlannin länsirannikolla, ja Inis Oírr on Aransaarien pienin saari. Lähdettiin aamulla varhain (bussin piti lähteä klo 8, mutta se toki tuli paikalle joskus 8.20. Mitä pienistä.). Mentiin bussilla Dooliniin, josta matkasimme lautalla saarelle. Lautalla kiitin itseäni siitä, että olin tajunnut ottaa matkapahoinvointilääkkeen aamulla. En tajua, miksi täällä bussissa tulee aina niin kuvottava olo, vaikka ikinä en ole Suomessa moista huomannut. Täällä lyhyilläkin matkoilla tulee huono olo, eikä ole toivettakaan, että voisi esim. lukea/selailla puhelinta matkalla. Nyt siis lääke helpotti bussimatkaa, mutta erityisen suuri apu siitä oli lautalla. Ei ollut mikään maailman tasaisin kyyti se risteily. :D Seisoa ei todellakaan pystynyt, jos ei pitänyt mistään kiinni. Tuuli oli aika kova, ja aallot sen mukaiset. Ei ollut ihan samanlaista kuin Suomenlinnaan matkustaminen. Olin kovin siis tyytyväinen, että olin varustautunut ottamalla sen matkapahoinvointilääkkeen. Vieressä olevalle tytöllekin tarjosin, mutta taisi olla liian myöhäistä jo siinä vaiheessa.. 

No lautta kuitenkin saapui saarelle turvallisesti, ja sen jälkeen vietimme noin viisi tuntia saarea tutkien. Jalkaa säästääkseni aloitin tutustumisen heppakyydillä, kun sellaista tarjottiin. Ohjastaja kertoili samalla saaren historiasta ja vähän nykyisyydestäkin, mikä oli mielenkiintoista kuultavaa. Heppa-ajelu kesti vajaan tunnin, ja sen jälkeen tutustuttiin saareen jalkaisin. 

Nämä lehmät näyttivät onnellisilta. <3

Irlannin kieltä oli kaikissa kylteissä. Välillä jossain turisteille tarkoitetuissa kylteissä myös englantia.

Koiratkin vaikuttivat onnellisilta juoksennellessaan vapaana saarella ja saadessaan rapsutuksia turisteilta. :)

Tämä herrasmies toimi meidän kyyditsijänä.

Saari oli kivan ja lämminhenkisen oloinen pikkukylä! Ollaan mietitty yhden kämppiksen kanssa, että mentäisiin katsomaan toistakin saarta, Aransaarien isointa sellaista. Voi vaan olla, että aika loppuu kesken ennen kuin sitä ehditään toteuttaa. Hitsin aika, kun menee niin nopeasti! :)