torstai 13. huhtikuuta 2017

Dingle Peninsula

Jo toinen reissupostaus peräkkäin! Tämä viikko ollaan siis vietetty pääsiäis"lomaa". Lainausmerkit sen takia, että ei tämä nyt ihan pelkältä lomailulta ole tuntunut lukuisien päälle painavien deadlinejen kanssa. Mutta siis luentoja ei ole kuitenkaan ollut. Olen myös viettänyt koko viikon yksin "kotona", koska kaikki mun kämppikset ovat kuka missäkin reissussa kavereidensa/perheensä kanssa. 

Oon pitkään halunnut nähdä Dinglen, joten päätettiin yhden kaverin kanssa käyttää yksi päivä siellä. Ainoa mahdollisuus päiväreissulle oli vuokrata auto, koska Irlannin julkinen liikenne ei pääse kehuskelemaan toimivuudellaan, ja lisäksi toinen iso bussifirma lakkoilee.  Kaveri ei halunnut ajaa (kuulemma liian stressaavaa :)), mutta suostui lähtemään mukaan, jos ajan. En tosiaan halunnut kököttää koko viikkoa täällä Limerickissä, joten päätin vuokrata auton siitäkin huolimatta, että vasemmanpuoleinen liikenne vähän jännitti. Valitsin automattiivaihteisen auton, jotta ei tarvitsisi käyttää vaihdekeppiä, kun en tiennyt, miten se sujuisi vasemmalla kädellä. En ole koskaan aiemmin ajanut automaattivaihteisella autolla, mutta onneksi on YouTube ja sisko. :D 

Reissu oli todellakin kokemisen arvoinen! Siitäkin huolimatta, että ajaminen oli aika pelottavaa. :D Tuli ihan mieleen ajat joskus 13 vuotta sitten, kun olin juuri saanut kortin. Se tunne, kun ei oikein hahmota, että missä ne auton rajat menevät ja missä kohtaa tietä ajaa. Ja täällä todellakin pitäisi tietää, koska tiet ovat niin kapeita, ettei kovin montaa senttiä voi olla poissa linjalta. :D Oli vaan niin hassua, että se auto jatkui sinne vasemmalle puolelle niin paljon. :P 

Lisäksi tiet täällä eivät ole mitenkään kovin loistavassa kunnossa ja suoraa pätkää ei ole kovin paljoa. Mulla ei tosiaan Suomessa ajaessa ole mikään maailman kevyin kaasujalka, ja monesti ne nopeusrajoitukset tuntuvat ihan liian matalilta. Mutta täällä oli toisin. En voinut kuin nauraa, kun jossain supermutkaisella ja -kapealla tiellä oli satasen tai kahdeksankympin rajoitus, kun itse uskalsin ajaa ehkä kuuttakymppiä. :D En myöskään tiedä, pääsikö tuo mun kaveri yhtään vähemmällä stressillä kyytiläisenä, kun sain kuulla aika moneen kertaan matkan varrella, että "ei noin kovaa!" tai "aja keskemmällä!" -komentoja. :D 

Auto ja ihmiset kuitenkin säilyivät ehjinä, ja sehän on tärkeintä. Ei se nyt ihan tyylipuhdasta ollut, kun pari kertaa painoin vahingossa jarrua (kuvitellen sitä kytkimeksi), kerran parkkipaikalla lähdin ajamaan oikeaa reunaa ja kerran odottelin kolmion takana vasemmalle kääntyessäni, että vasemmalta ei tule autoja. Lisäksi kävin kerran jossain puskan puolella (se auto edelleenkin jatkui ihan liikaa sinne vasemmalle :D ja ajoin välillä niin hitaasti, että paikalliset turhautuivat ja ohittelivat (aika vaarallisissa paikoissa muuten). Yleensä olen itse se turhautuja, mutta nyt oli toisin. :D Kotimatkalla kyllä jo tuntui paremmalta eli kyllä tuohon varmasti nopeasti tottuisi, jos enemmän ajaisi. 

Mutta sitten siihen itse Dingleen! Se oli varsin hieno. Itse kaupungissa ei vietetty kovin kauaa, vaan enemmän aikaa vietettiin muualla Peninsulan alueella, luontoa ihaillen. Ajettiin rannikkoa pitkin aika pitkään ja välillä pysähdyttiin ihailemaan maisemia/vaeltelemaan. Alla muutamia kuvia. Kaverin kamerassa on lisää (sattuneesta syystä en itse kauheasti kuvaillut autosta), mutta niitä ei ehkä ole odotettavissa ihan hetkeen, kun vieläkin odottelen pari kuukautta sitten otettuja kuvia. :) 

Kaupungista.

Keskustasta tämäkin.

Ja tämä.

Loput kuvat ovat sitten tuolta meille mieluisemmista maisemista. :)













Aina pitää käydä reunalla keikkumassa, kun siihen on mahdollisuus. 






Ei ole tie leveydellä pilattu.


 Hyvää pääsiäistä kaikille! 

2 kommenttia:

  1. Kiva lukee kuulumisia :). Muutama postaus näköjään jäänyt ihan välistäkin tuossa lasta puuhatessa ja uutta elämää opetellessa. Kohta oot jo täällä <3. (<-huom. sydän, oon pehmennyt :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai ihanko totta sulla on ollut jotain muuta tekemistä kuin lukea mun blogia?! :D Olit muuten just tänään mun mielessä, kun ajattelin, että pitäisikö soittaa. Mut kun ei teistä pienten lasten äideistä tiedä, kun ootte niin kiireisiä. :)

      Mut jee, kohta nähdään! Ja ne on varmaan ne hormonit, jotka on sut pehmittänyt. Kivaa, sillä tykkään sydämistä! <3 ;)

      Poista