Ekan viikon fiiliksiä

Yritän rustailla tähän hieman alun tunnelmia, vaikka tuntuukin ihan epärealistiselta saada tätä ajatusten sekamelskaa jotenkin kirjalliseen muotoon. Mutta jos jotain, että jää itsellekin muistoja näistä alun fiiliksistä.

Aloitetaan siitä lentomatkasta, johon viime kirjoituksessa jäin. Bongasin koneesta toisen suomalaisen, jolla oli sama määränpää kuin mulla. Niinpä etsittiin yhdessä oikea bussi. Bussin kyljessä luki oikea kohde (Limerick), mutta kuski väitti kivenkovaan ajavansa Chicagoon. Ennen sitä sanoi myös, että ei mitenkään voi kertoa, missä yliopiston pysäkki on, koska reitti on hänelle ihan vieras. Että meidän pitää itse tietää, milloin jäädä pois. Siinä sit ihmeteltiin, että miten voidaan tietää, kun ei olla koskaan käyty kyseisessä paikassa. Aika kauan se jaksoi jankata, kunnes repesi nauruun ja tajuttiin, että se vaan vitsaili. :D Kivan ensivaikutelman antoi irlantilaisista. :D Lisäksi pisti mun puhelimen taskuunsa, kun annoin sen hänelle näyttääkseni lipun.

Pilviä Norjan ja Skotlannin välissä. :D

Kolmen tunnin bussimatkan jälkeen oltiin vihdoin perillä (kyllä, bussikuski kertoi, että olemme yliopistolla). Samassa bongattiin eräs italialainen vaihtari seuraamme. Bussi jätti meidät siis pysäkille ja siinä sitten seisoimme ihmettelemässä, mihin suuntaan lähteä. Kaikki kolme asuimme täysin eri suunnissa. Kysyimme neuvoa, mutta henkilö, jolta kysyimme, osoittautui myös eksyksissä olevaksi vaihtariksi. Niin me sitten lähdimme seikkailemaan ja etsimään henkilöä, jolta kysyä neuvoa (oli meillä toki jonkunlainen kartta, mutta ei se kauheasti auttanut, kun ei tiedetty, missä ollaan). Pian löysimmekin tyypin, joka neuvoi jokaiselle, missä asumuksemme sijaitsee. Lisäksi halusimme tietää reitin lähimpään auki olevaan kauppaan. Emme kukaan olleet syöneet sinä päivänä aamupalan jälkeen juuri mitään. Eri suunnilla olevien asumuksiemme takia porukkamme hajosi, ja itse jatkoin matkaa hollantilaisen tytön kanssa. Kävimme hakemassa avaimet, viemässä matkatavaramme asunnolle ja lähdimme etsimään kauppaa. Se löytyikin lopulta, ja jouduimme kysymään vain kerran reittiä. Ostin hammastahnaa ja -harjan, shampoota, saippuaa jne. ja sen verran ruokaa, mitä kuvittelin jaksavani kantaa. Sitten asunnolle, tavarat laukuista kaappeihin ja ruokaa napaan. Samalla tutustuin neljään kämppikseeni. Siinäpä se eka päivä sitten olikin. Melkoisen pitkä sellainen, kun olin niiden kolmen tunnin unien jälkeen herännyt viideltä ja lisäksi kääntänyt kelloja kaksi tuntia taaksepäin. Uni maistui siis hyvin. Siitäkin huolimatta, että asunnossa oli jäätävän kylmä..

Seuraavaksi joitain yksittäisiä juttuja ensimmäisiltä päiviltä:

- Mun kämppiksenä asuu viisi pohjoisamerikkalaista tyttöä (se viides tuli vasta tiistaina, eli päivä meidän muiden jälkeen). Ovat äärettömän mukavia ja ystävällisiä jokaikinen. Mun on välillä usein vaikea pysyä niiden jutuissa mukana tällä loistavalla enkullani (huomaa sarkasmi), koska puhuvat niin nopeasti. Kärsivällisesti kyllä aina selittävät mulle, kun kysyn, missä mennään. :D

- Nämä kämppikset tykkäävät myös juhlia. Paljon. Yhtenä iltana osallistuin juomapeliin heidän vaatimuksestaan, mutta muuten olen ollut tylsä vanhus ja mennyt ajoissa nukkumaan. Ainakin yrittänyt. Täällä kun ei mitään äänenvaimennuksia tunneta. Tänään kyllä olen luvannut meneväni jonnekin TGIF-bileisiin. Ough. 

Meidän kämppä ulkoa.

- Muutaman ekan päviän aikana meillä kaikilla oli ihan pohjaton nälkä koko ajan. Matkustuspäivä meni tosi vähillä ruuilla, ja senkin jälkeen parina päivänä päivän kohokohta oli kaurahiutaleet, joiden päälle kaadoin vedenkeittimestä kiehuvaa vettä. Tuntui, että aina kun alkoi syömään, ei vaan koskaan tullut kylläiseksi. Ehkä vähän sama fiilis vieläkin, mutta on se jo helpottamaan päin. Meidän asunnossa ei ole mikroa, ja meillä meni kolme päivää ennen kuin keksittiin, miten hella toimii. :D Että sillä puuro-jogurttilinjalla mentiin aluksi hyvin pitkälti. 

- Lämpötila: ulkona on melkein kevät! Saapuessamme oli jotain 10 astetta, tänään ja eilen vaan 4-5, tosin aurinko lämmittää päivällä. Linnut laulavat ja ruoho on vihreää. Upeaa! Silti jaksan ihmetellä, kun paikalliset kulkevat ohuissa takeissa ja jonkun verran ihmisiä näkee shortseissakin. Hrrr. Itse olen tuulen vuoksi pukeutunut kuitenkin kevyttoppatakkiin. Tiedän kuuluvani vähemmistöön. Sisällä sen sijaan on ollut tooodella kylmä. Taisin kuitenkin eilen keksiä, miten patteri toimii, joten ehkä tää tästä. :D

Vihreä nurmikko

- Tulen niin nauttimaan lämpimästä suihkusta Suomeen palattuani..

- Ihmiset täällä ovat ihan äärettömän ystävällisiä. Niin toiset vaihtarit kuin irlantilaisetkin. Kaikki auttavat kysyttäessä ja välillä silloinkin, kun et kysy. Niin ei-suomalaista. 

- Ihmiset tykkäävät small talkista. Toinen ei-suomalainen juttu.

- Joka paikassa kysytään, kuinka voit. Se on näiden tapa sanoa hei. Kaupan kassa tervehtii ihmisiä sanoilla "hi, how are you/how are things?" ym. Alkuun koin tämän todella hämmentävänä, enkä tiennyt, miten reagoida. Nykyään osaan kai jo vastata "fine, thank you" ilman sen kummempia änkytyksiä. :p 

- Täällä olisi valtavan hyvät urheilumahdollisuudet! Harmi, että jalat ovat rikki ja olen päättänyt käyttää tämän ajan ilman koiria niiden paranteluun.

- Näillä irlantilaisilla olisi ehkä hieman opittavaa meille suomalaisille tutuksi tulleesta täsmällisyydestä. :D Tapahtumat alkavat sitten kun alkavat, ei silloin kun aikataulussa sanotaan. Muutenkin iso osa meille lähetetyistä sähköposteista sisältää väärää tietoa ja kurssien valitsemista ja aikataulujen  suunnittelua ei ainakaan ole tehty helpoksi. Aina kun kysyt joltain, vastaus on, että menet vaan kurssille ja kysyt proffalta, miten kurssi suoritetaan. Ongelma on vaan siinä, että en mä nyt kaikille kursseille voi mennä kyselemään, niin olis kiva, jos kursseista olisi jotain tietoa etukäteen. No meille sanottiin, että tärkein meille annettava neuvo on "don’t panic", joten sillä mennään. :D 

Olisi vaikka kuinka paljon juttua, mutta ehkä tyydyn nyt vain kuviin aikaa säästääkseni. Tämänkin tekstin aloitin jo toissapäivänä, mutta ei ole ollut aikaa viedä sitä loppuu. Niinpä saatte nyt tyytyä tällaiseen epäselvään sepustukseen.

Yliopiston päärakennuksella toivotetaan kaikki tervetulleiksi.

Silta, jonka alta menee Shannon-joki. Kampus sijaitsee molemmilla puolilla jokea.

Yliopistolta.

Minä ja Brown Thomas.

Eilen saatiin nauttia irlantilaisesta tanssiesityksestä.

  

Kampukselta.

Eräs yliopiston rakennuksista, Foundation Building.

Parisataa metriä mun asunnolta sijaitsee tämä areena.

Lisää kuvia kampukselta.

Nyt täytyy taas mennä!